Pitkään elin siinä uskossa, että olen ihan kädetön käsityöasioissa. Tämä olettamus perustui ala-asteen lopussa tuskanhikisin käsin neulottuihin lapasiin (jotka muistuttivat sipulipusseja) ja seiskaluokalla väkerrettyihin villasukkiin (kerroin opettajalle, että annan ne kolmivuotiaalle serkulle lahjaksi – tsadaa – vähemmän neulottavaa!).
Viime keväänä koin herätyksen, ja päätin tarkistaa suhteeni lankoihin ja puikkoihin. Yllätys-yllätys, se ei ollutkaan mitään ydinfysiikkaa! Sukkaa alkoi pukkaamaan, ja vähän muutakin.
Tällä hetkellä puikoilla ovat jättipitkät ranteenlämmittimet. Markkinavoimat saivat minut viime kesänä uskomaan, että Suomen syksyssä ja hyytävässä keväässä voisi pärjätä ¾-hihaisella takilla. No tuskin! Etenkin kun pyöräillessä hihat kiipeävät korviin ja peittävät käsivarsista ehkä enää korkeintaan YHDEN neljäsosan.
Mutta kätevä emäntäpä ratkoo ongelman muutamassa puikonsuihkauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti