London calling...

En aio nillittää siitä, että telkkarista ei ole ikuisuuksiin tullut mitään muuta kuin olympialaisia (kiitän vain hiljaa siitä, että hyllystä löytyy muutama hyvä dvd-boksi). Sitä vaan kysyn, että miksi urheiluselostajien täytyy toistaa kaikki? Kaikki toistaa? "Ei riitä Ruuskasta vastaan, ei riitä Ruuskasta vastaan, EI RIITÄ RUUSKASTA VASTAAN!"

Kiitos tästä, YLE! Yli neljäsataa tuntia toistoa!

Olen toivottoman epäpenkkiurheilullinen...

Sitä riittää vielä!

Heti juhannuksen jälkeen voi alkaa jännittää, koska ensimmäinen synkistelijä huokaisee syksyn lähestyvän. Tänä vuonna ei tarvinnut kauaa odotella: kun kalenteriin rapsahti elokuun ensimmäinen päivä, kuulutti jo eräs Facebook-kamu arjen ja SYKSYN alkaneen. Notta terve!

 Meillä oli päiväkerhossa seinällä sellainen vuodenaikakello, jossa luki TALVI, KEVÄT, KESÄ, SYKSY. Ainakin silloin kultaisella 80-luvulla kesään kuuluivat kesä-, heinä- ja elokuu. Mutta vuosi toisensa jälkeen syysihmiset yrittävät ryöstää yhden kolmasosan kesästä! Kohtuutonta! Vastustan! Aloittakaa vaan arki, työt, jumppa, kansalaisopiston runopiiri ja karppaaminen, mutta kesää ette voi lopettaa! Sitä on vielä jäljellä, kysykää vaikka Mambalta!

Naapurin ryysyläinen

Kun viikko sitten palasimme kesäreissuiltamme, oli naapuriin ilmestynyt uusi perhe. Menneen viikon aikana en onnistunut kertaakaan esiintymään uusille naapureilleni järjellisissä vaatteissa. Sen sijaan olen hiippaillut pihalla mm. miehen vanhassa jättiläisteepaidassa, maaliin tahriutuneissa 90-luvun verkkareissa ja yöpuvussa (puolenpäivän aikoihin). Mistä tämä kertoo...? Normaalien vaatteiden puutteesta? Vai täydellisestä metsittymisestä mökkiolosuhteissa? Onko syytä palata erakoksi saareen, vai pitääkö alkaa piileskellä sisätiloissa?

Miten, oi miten?

Miten te sen teette, äitibloggarit tai lapselliset bloggarit? Mistä te revitte sen ajan, jolla raapustelette tekstejä ja latailette kuvia tänne blogossfääriin? En edes kuvitellut, että kirjoitan äitiyslomalla väitöskirjan - mutta luulisi, että blogin päivittäminen ei ole liikaa vaadittu. Vaan tuntuupa olevan! Päivät valuvat läpi sormien kuin hieno hiekka uimarannalla. Suih, ja taas on kuukausi mennyt. Ja tällä tontilla viipyy hiljaisuus. Mutta nyt nappaan itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn taas naputtelemaan. Vaikka sitten harvakseltaan, mutta kunhan en anna näppiksen vaieta kokonaan! Polkaisen Jopon taas käyntiin.

Vau!

Ja vielä: sen kummemmin vaalitaistoon osallistumatta, TÄMÄ oli hieno!

Kopista ulos!

Muistanko väärin, vai onko näiden vaalien huumassa tapahtunut enemmmän poliittisia kaapistatuloja (vai pitäisikö sanoa kopistatuloja?) kuin ennen? Vai onko kaikki vain Naamakirjan luomaa harhaa? Kovasti on kuitenkin ihmisillä tarve liputtaa jommankumman ehdokkaan puolesta ja jopa ärhennellä oman ehdokkaansa paremmuudesta.

Perjantai-illan baarikeikalla sliipattu villapaitamies lähestyi seuruettamme ja kysyi, saako tiedustella, kumpaa aiomme äänestää. Tapahtuiko tälläista 6 vuotta sitten? Tai 12? Can't remember.

Kävin äänestämässä, ja lähtiessä kysyin äänestysvinkkiä melkein nelikuiselta. "Haa-haa-haa", hän jokelsi.

Kisakatsomo pystyyn, katsotaan kuinka käy!

Ihan helmeä!

Vuosi sitten helmikuussa elettiin lisääntyvästä valosta huolimatta aika väsähtäneitä aikoja. Nyt aion ottaa kaiken irti kevättalven aurinkoisista päivistä. Paino sanalla KEVÄT, ei talvi! Hei vaan helmikuu, tule ja vie meidät pidentyviin päiviin!

Saapasjalka

Lauantaina Helsingin Kinopalatsi oli täynnä trendikkäitä hipstereitä, jotka hankkivat lippuja DocPointiin (mustavalkoisiin elokuviin, joissa orpo eskimopoika pohtii eksistentiaalisia kysymyksiä jäälautalla).

Minä marssin reteästi tiskille ja ostin kolme lippua Saapasjalkakissaan. 'Cos all I need are the boots!

Voi kaameus!

Hiljaiseksi vetää. Siis onko tän Suomen kaamein kämppä -ohjelman idea se, että kämppä on kaamein SEN JÄLKEEN, kun Teuvo Loman on hassunhauskasti hassutellen ja Lolaa kiusoitellen sisustanut siitä bordellin...?

Oikeasti olisin halunnut katsoa Downton Abbeytä, mutta jälkikasvu on siirtynyt ikiruokailusta pikaruokailuun, ja siksi en pysty enää keskittymään tapittamiseen tuntia kerrallaan ilman mainoskatkoja. Oi aikoja, oi tapoja! Vielä marraskuussa luulin, että kasvatan juuret sohvannurkkaan...

Dokumentaatio

Hankimme Skodamiehen kanssa toisillemme joululahjaksi (yhteisen) järjestelmäkameran. Siitä on haaveiltu pitkään, mutta pontta hankinnalle antoi vauva. Hänen kolme ensimmäistä kuukauttaan jäivät historiankirjoihin punasilmäisinä ja kauhusta kankeina - kiitos suomalaisen kaamoshämärän ja pokkarikameramme salaman! Samaan tapaan on dokumentoitu kotitiikerin alkutaival: oranssi epätarkka hännänheilahdus kuvan laitamilla...

Mutta nyt koittavat paremmat ajat! Tai siis heti, kun opin tuota rakkinetta käyttämään. Nyt ollaan vielä siinä tilanteessa, että sillä aikaa, kun säädän aukkoja ja aikoja manuaali toisessa kädessäni ja kamera toisessa, vauvan hymy muuttuu itkuksi ja kissa livahtaa yläkerran rappusiin...

Menneen vuoden helmet

Listasin jälleen menneen vuoden helmiä. Saldo jäi hieman köyhäksi, sillä näin jälkeenpäin tuntuu, että iso osa vuodesta meni sohvalla maatessa ilman vauvaa tai vauvan kanssa. Esimerkiksi parhaan kulttuurielämyksen nimeämisessä ei juuri ole järkeä, jos elämyksiä on kertynyt tasan yksi...

Eli tässä tulevat! Vuoden 2011 historiallisin...
Tuttavuus: Mörri-vauva
Aikaansaannos: Mörri-vauva
Reissu: kesän Suomi-turnee
Uusi retkikohde: Hanko
Kokkaushaaste: Russian evening ja blinit
Juoma: Kopparbergin alkoholiton karpalosiideri
Ylläri: minulla on KÄLY! ;)
Hankinta: Järjestelmäkamera, vihdoinkin!
Kirja: David Nichollsin Sinä päivänä
Leffa: Pussikaljaelokuva
Levy: Rajattoman Jouluyö
Ilmiö: talvimyrsky AINA*, kun lähdin Tukholmaan
Resepti: juustoinen kasvislasagne
Häppeninki: babyshower

*)Kahdesti vuonna 2011, toim. huom.

Uutta kohti!

Vuoden toinen päivä. Lumimyrsky. Lääkärireissu. Juustosarvia. Pehmeää laskua arkea kohti.

Perheen pienin juhli ensimmäistä vuodenvaihdetta ystävineen niin antaumuksella, että oli aivan uuvuksissa vielä seuraavanakin aamuna. Vastassa oli äreä naama ja kimakka huuto. Pikkuisen eka dagen efter! Onneksi se alkaa jo hellittää...