Kuukauden Kirja nro 9

Se ei lähtenyt liikenteeseen kovin vauhdikkaasti. Ensin en tykännyt lukemastani yhtään. Sitten lopulta tykkäsin kuitenkin aika kovasti. Tai en tiedä pidinkö lopulta itse kirjasta vai siinä kehitellystä ajatusleikistä - 2 ihmistä, yksi ystävyys, 20 vuotta. Ja nyt siitä on tehty elokuvakin.

Syyskuun Kuukauden Kirja on David Nichollsin Sinä päivänä.

Pumpulihäät

Ystävät menivät reilu vuosi sitten naimisiin mökillä. Ja jotta juhlakansa olisi sateen sattuessa säilynyt kuivana, rakennettiin mökin pihalle häitä varten mahtipontinen terassi ja sen päälle pystytettiin teltta. Häiden jälkeisenä aamuna tuumasimme, että mökillä pitää jatkossakin järjestää suuria kekkereitä, jottei hieno terassi mene ihan hukkaan.

Tasan vuotta myöhemmin istuimme kaveriporukalla samaisella terassilla ja bongailimme tähdenlentoja elokuun tummalta taivaalta. Hyvää yksivuotishääpäivää, ystävät!

ZZZZZZZ...

Vaikka suuri osa maapallon ihmisistä viettää yönsä jollakin bambumatolla tai vastaavalla, Unikulman myyjän mielestä on MAHDOTONTA tulla toimeen ilman oman kropan mukaan rakennettua vyöhykesänkyä. Hintaa tällä ihmeellä oli yli 7000 euroa - ja "kukapa haluaisi tinkiä hyvistä yöunista".

Mene ja tiedä, millaisia painajaisia ökysängyn osamaksut sitten aiheuttaisivat...

Päädyimme uuteen sänkyyn, mutta melkoisesti edullisempaan. Nyt on aika hyvästellä nariseva, uskollinen ystävä vuosien takaa. Monet hyvät yöt siinä onkin vietetty ja kauniit unet nähty. Zzzzzz...

Kirpeää!

Jos haluat maistaa ehkä maailman parasta kladdkakaa, matkusta Gotlannin pohjoisnurkkaan Fåröhön ja etsi sieltä käsiisi kahvila-leipomo Sylvis Döttrar. Niin me kesällä teimme.

Samalla reissulla syötiin myös ihanaa sitruuna-marenkipiirakkaa. Sitä varten ei välttämättä tarvitse matkustaa Gotlantiin asti, sillä Hellapoliisin reseptillä syntyi eräänä iltana vähintään yhtä hyvä tekele. Ja vink-vink: älä edes yritä säilöä piirakkaa. Marenkipäällyksen takia se on parhaimmillaan paistopäivänä, ja kannattaa pistellä saman tien parempiin suihin.

Pussikaljaa!

Nyt, kun minulla on sekä aikaa että läjä Hullujen päivien leffalippuja, olen päättänyt istua elokuvissa oikein urakalla.

Ensin menin katsomaan Pussikaljaelokuvan. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä kyseinen kirja on kaikista sen saamista ylistävistä arvioista huolimatta pyörinyt hyllyssä vuosia - ja kirjanmerkki on edelleen jossain sivun 58 kohdalla. Mutta leffapa olikin jollakin hassulla tavalla aika mainio. Kyllä näiden tyyppien seurassa yhden kesäisen vuorokauden viihtyy! "Menisitte töihin hipit, saatana!"



Sitten menin katsomaan Sairaan onnellisen. Elokuva tapahtuu jossakin norjalaisessa tuppukylässä, jossa on lunta kaulaan asti ja siellä hankien keskellä kaksi taloa. Setting oli hieman ahdistava - etenkin kun tietää, että vastaavia olosuhteita on luvassa Suomeenkin kohtapuoliin. Mieluummin helteinen Kallio kuin talvinen Norja... Tarinan ytimessä oli naapureiden välinen neliödraama, ja piinaavia tilanteita oli ahdettu pariin tuntiin niin paljon, että myötähäpeäkiintiö täyttyi reilusti. Päädyn arvioon "ei ihan huono, mutta aika outo".