Jouluyö

Koristeissaan hohtaa kuusi
tuo tupahan tuoksuaan.
Lumi äsken satanut uusi
kuin harsona kattaa maan.

Nyt vanhojen huolet hukkuu
kuin pilvehen peittävään.
Hymy huulilla lapset nukkuu
yhä kääröt käsissään.

Tänä yönä enkelin siipi
yli kattojen hiljaa lyö.
Syvä hartaus mieliin hiipii;
pyhä, kirkas jouluyö.

Helena Eeva

Hyvää joulua, ihmiset!

On sinullekin annettu tehtävä
jouluna ja joulun jälkeen
iloksi sinutkin on tarkoitettu
iloa viemään, valoa pimeään
hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa.
Kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.

Ilo on annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.
Hyvää joulua ihmiset,
iloa, valoa, rauhaa!

Maaria Leinonen

Lahja

Joulun suurin lahja
anteeksi saamisen
ja anteeksi antamisen mahdollisuus
annetaan meille köyhässä tallissa.

Kaija Karjalainen

Saiturin puheenvuoro

Hauskaa joulua! Hiiteen kaikki hauskat joulut! Mitä joulunaika sinulle on muuta kuin sellainen aika, jolloin maksat laskuja ilman rahaa, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi mutta et tuntiakaan rikkaammaksi - jolloin tilikirjoissasi näet vuoden kaikkina kahtenatoista kuukautena joka kohdalla vajauksen? Jos saisin tehdä niinkuin haluan, niin jokainen pähkähullu, joka juoksentelee hokemassa hauskaa joulua pitäisi keittää yhdessä oman joulupuuronsa kanssa ja haudata rautatamminen seiväs pistettynä sydämen puhki. Niin juuri pitäisi!

Charles Dickens

Jouluvirsi

Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.

Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.

Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.

Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On tuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Tilhet pihlajoissa, niin,
ja ylensyöneet sairaaloissa.
Se ihmismielen rauhoittaa.

Lämpöänsä valaa,
yöhön joulusauna kun se palaa.
Taas ambulanssit töitä saa.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On tuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Stressi päälle pakkaa,
äijä hakkaa lapsia ja akkaa,
kun mennä ei voi kapakkaan.

Puuro pohjaan kiehuu,
tuhat sotaa maailmalla riehuu.
Näin syntymistä juhlitaan.

Juice Leskinen

Pituus, leveys, korkeus

Joulu on moniulotteinen tila.
Kolme kertaa kolme, neljä kertaa neljä:
pituus, leveys, korkeus. Ja aika.
Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.
Paikka, aika, liike. Ja sointi.
Muitot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen.
Tyhjä avartuva tila,
jonkun tulla,
jos joku

Lassi Nummi

Lapsi tuoksuu joululta

Käsi niin pehmee ja pullea, rystyset vielä kuopalla.
Sormet kuin babyporkkanat, silkkihiukset kuin untuvat.
Poski on punainen omena, mieli tekisi haukata.
Suu on makea mansikka, pikkuvarvas kuin puolukka.

Lapsi tuoksuu joululta
korvan takaa, kaulasta.
Saa lahjaksi suukkoja
lapsi tuoksuu joululta.

Pihlajanpunainen kynttilä palaa keittiön pöydällä.
Ilo on tullut asumaan, meidän kotiin kai kokonaan.
Masunsa maitoa pullollaan lapsi tahtoo jo nukkumaan.
Vielä valvomme hetkisen, pientä lahjaamme ihaillen.

Sinikka Svärd

Karhun joulu

Kuusen alla on kummaa puhinaa
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukarhu on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Karhulla mielessä jouluiset ilot:
pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin.

Elina Karjalainen

Jumppasalin joulu

Koulun joulujuhlassa veisattiin virsiä,
minulla oli aina ylipitkä tukka
ja vanhemman veljen kauluspaita.
Näytelmässä olin paimen
pahvinen sauva hikisessä kädessä,
se takimmainen,
joka suuremmiten peljästyi
enkelin ilmestymistä.

Sinä vuonna kun enkeliltä
kesken taivaasta astumisen
aukesi hakaneula
ja toinen siipi repsahti lattialle
ja opettaja peljästyi,
silloin ymmärsin:
olin ensimmäinen joka kiiruhti
siipirikon luokse.

Timo Pusa

Pienen joulu

Kuta pienempi on itse,
sitä suurempi joulu tulee.

Tove Jansson

Seimen luo

Menkää seimen luo
katsokaa lasta
unohtakaa kaikki muu
antakaa valon koskettaa
antakaa uuden elämän virrata.

Kaija Karjalainen

Huurteinen

Ilma kilahtelee kuin lasikello,
helisee puitten huurreneulaset.
Hyytyneen teräsvirren lailla
kaartuu tie sinisten varjojen alla.

Talot, äänettömät lohkareet
ilman jääkuullossa kuin hyisessä vedessä.
Ihmiselämä kytee
odottaen aurinkoa
tahtoen polttautua eläväksi liekiksi
läpi kuoleman, jähmettymisen
välkehtivän lumouksen.

Katri Vala

Joulu on joskus

Joulu on joskus helmikuussa
joskus syyspimeässä syyskuussa
kun niiksi tulee
ja järvet jäässä
sisällisesti, meissä.
Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun
kun sattuu ja juhlamieli yllättää
- sisällisesti, varkain -
ja sieppaan sen taas pois
kenenkään huomaamatta
vaikka kesken juhlan
kun senkertainen juhlamieli
on palanut loppuun.
Sillä tavalla se ei kulu,
ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa,
ojentaa kätensä.
Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä
ei vielä huomaa.
Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa
ja sanoo:
Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,
minä tulen.

Lassi Nummi

Tähdet tanssivat

Jouluna Jumala syntyi
paras poika pakkasella,
hevosen heinähuonehesen.
Härkä olkia levitti
sika penkoi pehkuloita
pojan pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Jouluna Jumala syntyi
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä
armas aurinko havahti
tähet taivon tanssaeli
syntyessa suuren Luojan.

Kantelettaren runo

Hämärässä

Minulle riittää
tuulen hengitys puissa
illan hiljaisuus
rosoisuuden peittävä
armollinen hämärä.

Anna-Mari Kaskinen

Kynttilöiden valossa

Huoneessani kaksi kynttilää
valo kohtaa hämärän
hiljaa
kauniisti
rikkomatta mitään.

Hiljaisuus puhuu.

Kaija Karjalainen

Lasten suusta, osa 2

Minä osaan Raamatun, koska käyn pyhäkoulua. Joosef katosi Jeesuksen elämästä, ja minä luulen että hän hankki uuden vaimon, joka oli vähän tavallisempi kuin se Maria. Ne makasivat vierekkäin ja sitten tuli lapsia, ihan ilman Jumalaa. Puusepät haluavat yleensä että asiat tehdään ihan tavallisesti. Linn 9 v.

Jumala teki Marialle lapsen ja painui sitten taivaaseen. Sitten Joosef sai syyt niskoilleen. Moa 6 v.

Lasten suusta

Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Sillä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä. Sofie 6 v.

Ei, ei kun se oli näin: kun Joosef osti aasin, Maria tuli niin iloiseksi, että hän tuli raskaaksi ilman kenenkään apua. Jossan 7 v.

Sytytän kynttilöitä

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna.
Ilon kynttilöitä surusta huolimatta.
Toivon kynttilöitä sinne,
missä on epätoivoa.
Rakkauden kynttilöitä sinne,
missä pelko on aina lähellä.
Rauhan kynttilöitä
myrskyjen runtelemiin päiviin.
Armon kynttilöitä
helpottamaan raskaita taakkoja.
Rakkauden kynttilöitä
inspiroimaan kaikkea elämistäni.

Kynttilöitä,
jotka palavat koko vuoden.

Howard Thurman

Eräänä yönä

Rakkaus syntyy

Eräänä yönä
kaikkein hiljaisimpana yönä
syntyy rakkaus

tähdet varisevat puiden oksille
yhdeksi hauraaksi hetkeksi
ja näen
vapisevin käsin muovipussia kantavalla
vastasyntyneen kasvot

Aino Suhola

Joku ilo

Aina sentään joku ilo
joku mahdollisuus
joku toivo

Aina sentään tässä pimeydessä
ja kylmyydessä
joku lämmin käsi
joku avoin mieli
aina joku ihmisen veli.
Ja niin kauan emme ole hukassa.

Maaria Leinonen

Polku jouluun

Lakaise polku jouluun
kerää polulta kävyt
ja pienet risut,
raivaa tieltä suuret oksat.

Sytytä pienet tuikut
ja suuret roihut,
pidä kädelläsi kynttilää,
kuuntele tiukujen helinää.

Ja jos joku ei itse uskalla,
ole silloin valmiina,
ojenna hänelle kätesi,
anna tuli kynttilästäsi,
johdata hänet jouluun.

Lea Lignell

Valo ikkunassa

Valaistujen ikkunoiden rivi
mustan puurivin takana.
Kun et näe mitään,
näet kaikki.

Lassi Nummi

Joulun salaisuus

Matka joulun salaisuuteen alkaa hiljalleen
on kuin joku koskettaisi syvään kaipaukseen,
on kuin joku sytyttäisi yöhön kynttilän,
liekin, joka valollansa voittaa pimeän.

Anna-Mari Kaskinen

Valo, tule jo!

Kynttilät alkavat syttyä pimeään. Liekki kerrallaan joulu lähestyy.

Joulukuuksi lataan tänne Jopoilijan tontille jouluisia runoja ja aatoksia. Joulukalenterimaista päivittäistä päivitystahtia EN kuitenkaan lupaa - voihan olla, että eksyn taas jonnekin aikapoimuun...

Odotan...

Haravoimatta jääneet lehdet ovat saaneet yön aikana kuurareunan. Mutta missä viipyvät lumi ja pakkanen...? Kaipaan niitä nyt, en maaliskuussa...

Perinteen jäljillä

Kaikkitietävät Martat ovat julkaiseet kirjasen, jossa valotetaan rotinaperinteen historiaa. Sana rotinat tulee venäjänkielen sanasta rodiny, joka tarkoittaa synnytystä ja lapsivuodetta. Rotinat tarkoittavat itämurteissa synnättäneelle naiselle vietäviä tuomisia, jotka ovat yleensä leivonnaisia. Rotinoiden tarkoituksena on helpottaa äidin toipumista ja voimistumista. Karjalassa rotinakoriin pakattiin perinteisesti esimerkiksi pullarinkeli, piirakoita ja voita.

Vanhaan rotinaperinteeseen kuului, että rotinat piti toimittaa perille mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Siitä, kuka vie ensimmäiset rotinat, jopa kilpailtiin! Aikana ennen puhelimia ja naamakirjoja kytättiin saunan piippua - jos talossa, johon odotettiin vauvaa, alettiin lämmittää saunaa päiväsaikaan, oli se merkki ruveta paistamaan rotinoita.

Rotinat

Karjalassa on tapana tulla rotinoille. Siis katsomaan uutta vauvaa herkut kainalossa. Vasta nyt, kun olen huomannut kuinka NÄLISSÄÄN imettävä äiti on 24/7, osaan arvostaa rotinoita. Pienet töppöset ja potkuhousut ja pehmopuput ovat toki söpöjä, mutta nälkäisen äidin rankingasteikolla mikään ei voita tuoreita sänpylöitä, suolaista piirakkaa, suklaamoussekakkua, kookosfudgea ja muita herkkuja, joita vieraat ovat tullessaan kantaneet! Ja voihan sitä ajatella, että tavallaan vauvakin saa niistä osansa...

Rotinoiden hyvä puoli on myös se, että vieraatkin saavat siinä sivussa tarjoomuksia, jotka eivät maistu pyllyltä/tule suoraan kaupan pakastealtaasta (vrt. yksikätisen kokin tekeleet).

Siis hurraa perinteille!

Yksikätinen kokki

Eräs kaveri valitti aikoinaan, ettei osaa kokata. Kaikki, mitä hän keittiössä saa aikaan, maistuu kuulemma pyllyltä. Edellisessä elämässäni EVS (Ennen Vauvan Syntymää) en voinut käsittää moista ilmiötä. Mutta nyt ovat ajat toiset. Kun yrittää pusata jotakin yhdellä kädellä (vauva toisessa kainalossa retkottaen) tai varpailla sitteriä heijaten, on pyllyn maku tai muu säälittävä epäonnistuminen ruuassa kuin ruuassa taattu!

Vai mitä sanotte jauhelihapannarista, jonka tungin uuniin vinossa - sillä seurauksella, että sen toinen reuna paistui hyyyvin ohueksi ja toinen hyyyvin paksuksi. Keskellä oli melko normaali kaistale, jonka tarjoilin kierosti ensin. Karmiva pannaritotuus kuitenkin paljastui, kun syöjät halusivat vielä toiset ja kolmannetkin palat...

Keskittymiskyky riittää tällä hetkellä vain yhteen asiaan, ja se asia ei ole ruuanlaitto tai leivonta. Kolminkertainen eläköönhuuto esipaistetuille pussiherkuille! Eläköön, eläköön, eläköön!

Aikapoimussa

Vauvallinen elämä on mystistä. Tunnit ja päivät vaan katoavat jonnekin. Ja koska SkodaMies ei tee mitään kasista neljään -työtä, olen suloisesti sekaisin viikonpäivistä. Kellonajat sentään hiffaan vielä, koska seitsemältä pitää alkaa katsomaan Neljän tähden illallista.

Jälkikasvumme on aika lunki tapaus, ja omaa aikaa on aina silloin tällöin ihan kivasti. Mysteeri on vain se, MILLOIN sitä aikaa on ja KUINKA PALJON. Yhtenä päivänä ehtii vaikka mitä, naputella tietsikkaa, askarrella-paskarrella ristiäiskutsuja, käydä kirjastossa... ja sitten toisena päivänä ei ehdi edes syödä aamupalaa ennen iltaviittä. Puhumattakaan, että kokkaisi jotain oikeaa ruokaa.

Mutta yksi on varmaa: vielä yhtenäkään päivänä joutoaikaa ei ole ollut niin paljon, että olisin pinonnut kolme kuutiota halkoja. Tähän suoritukseen yltää vain superanoppini, joka oli täällä lapsenlikkana. "Vauva vaan nukkui, niin tuli tylsää, jotain piti tehdä", kuului selitys.

Tykkään!

Vaikka ulkona on harmaa ja kylmä koiranilma, on sentään yksi paikka, jossa ei tarvitse olla turkki huurussa. Takan päällä!

Pimeä piha

Helsingissä heilui jo joulupukki ja Aleksille syttyivät uudetvanhat ledivalot, mutta tiukkapipon pihalla ei vielä ole jouluvaloja. Ei ennen ensimmäistä adventtia!

Muutenkin tuntuu, että iso J tulee kovin puun takaa. Ehkä se johtuu siitä kadonneesta lokakuusta...

Anti-Kuukauden Kirja

Tämä on varoitus! Tähän kirjaan ei kannata tarttua missään olosuhteissa. Ainakaan ostotarkoituksessa, vaikka sitä jouluhuumassa yritetäänkin lahjapaketteihin tyrkyttää. Marraskuun ANTI-Kuukauden Kirja on Jukka Itkosen runokirja Lumilyhdyn valossa. Pieni, vaaleansininen harmittomannäköinen opus, josta ajattelin löytyvän kivoja runonpätkiä joulukirjeisiin. Vaan ei! Kammottavinta runohuttua pitkään aikaan! Väittävät esittelytekstissä, että kirja on "...kokoelma Jukka Itkosen ennen julkaisemattomia, talvisia runoja, joissa yhdistyvät Itkoselle tuttuun tapaan lämmin huumori ja pienten hetkien herkkyys. Runoissa kohtaavat hienovaraiset tunnelmat ja talviset tarinat."

No juu. Runot ovat tyyliä "Maassa puhdas lumi, pyörästä puhkesi kumi." (Ei, tämä ei ollut lainaus Itkoselta. Ihan ite keksin.)

Hyvä ihminen, älä kiusaa ketään joululahjan saajaa tällä kirjalla. Säästä rahasi! Jos haluat välttämättä lahjoittaa huonoja runoja, osta pieni vihko ja runoile itse. Lopputulos on vähintään tämän kirjan tasoa, jos ei parempikin.

Kadonneet päivät

Lokakuu katosi jonnekin. Kun eilen palasin ihmisten ilmoille (lähijunalla), radan varteen oli edellisen reissuni jälkeen noussut kokonainen kerrostalo.

Syy blogihiljaisuuteen ja kadonneisiin viikkoihin on kuitenkin hyvä. Hänen ansiostaan tässä talossa vietetään huomenna SkodaMiehen ensimmäistä isänpäivää.

Kuukauden Kirja nro 9

Se ei lähtenyt liikenteeseen kovin vauhdikkaasti. Ensin en tykännyt lukemastani yhtään. Sitten lopulta tykkäsin kuitenkin aika kovasti. Tai en tiedä pidinkö lopulta itse kirjasta vai siinä kehitellystä ajatusleikistä - 2 ihmistä, yksi ystävyys, 20 vuotta. Ja nyt siitä on tehty elokuvakin.

Syyskuun Kuukauden Kirja on David Nichollsin Sinä päivänä.

Pumpulihäät

Ystävät menivät reilu vuosi sitten naimisiin mökillä. Ja jotta juhlakansa olisi sateen sattuessa säilynyt kuivana, rakennettiin mökin pihalle häitä varten mahtipontinen terassi ja sen päälle pystytettiin teltta. Häiden jälkeisenä aamuna tuumasimme, että mökillä pitää jatkossakin järjestää suuria kekkereitä, jottei hieno terassi mene ihan hukkaan.

Tasan vuotta myöhemmin istuimme kaveriporukalla samaisella terassilla ja bongailimme tähdenlentoja elokuun tummalta taivaalta. Hyvää yksivuotishääpäivää, ystävät!

ZZZZZZZ...

Vaikka suuri osa maapallon ihmisistä viettää yönsä jollakin bambumatolla tai vastaavalla, Unikulman myyjän mielestä on MAHDOTONTA tulla toimeen ilman oman kropan mukaan rakennettua vyöhykesänkyä. Hintaa tällä ihmeellä oli yli 7000 euroa - ja "kukapa haluaisi tinkiä hyvistä yöunista".

Mene ja tiedä, millaisia painajaisia ökysängyn osamaksut sitten aiheuttaisivat...

Päädyimme uuteen sänkyyn, mutta melkoisesti edullisempaan. Nyt on aika hyvästellä nariseva, uskollinen ystävä vuosien takaa. Monet hyvät yöt siinä onkin vietetty ja kauniit unet nähty. Zzzzzz...

Kirpeää!

Jos haluat maistaa ehkä maailman parasta kladdkakaa, matkusta Gotlannin pohjoisnurkkaan Fåröhön ja etsi sieltä käsiisi kahvila-leipomo Sylvis Döttrar. Niin me kesällä teimme.

Samalla reissulla syötiin myös ihanaa sitruuna-marenkipiirakkaa. Sitä varten ei välttämättä tarvitse matkustaa Gotlantiin asti, sillä Hellapoliisin reseptillä syntyi eräänä iltana vähintään yhtä hyvä tekele. Ja vink-vink: älä edes yritä säilöä piirakkaa. Marenkipäällyksen takia se on parhaimmillaan paistopäivänä, ja kannattaa pistellä saman tien parempiin suihin.

Pussikaljaa!

Nyt, kun minulla on sekä aikaa että läjä Hullujen päivien leffalippuja, olen päättänyt istua elokuvissa oikein urakalla.

Ensin menin katsomaan Pussikaljaelokuvan. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä kyseinen kirja on kaikista sen saamista ylistävistä arvioista huolimatta pyörinyt hyllyssä vuosia - ja kirjanmerkki on edelleen jossain sivun 58 kohdalla. Mutta leffapa olikin jollakin hassulla tavalla aika mainio. Kyllä näiden tyyppien seurassa yhden kesäisen vuorokauden viihtyy! "Menisitte töihin hipit, saatana!"



Sitten menin katsomaan Sairaan onnellisen. Elokuva tapahtuu jossakin norjalaisessa tuppukylässä, jossa on lunta kaulaan asti ja siellä hankien keskellä kaksi taloa. Setting oli hieman ahdistava - etenkin kun tietää, että vastaavia olosuhteita on luvassa Suomeenkin kohtapuoliin. Mieluummin helteinen Kallio kuin talvinen Norja... Tarinan ytimessä oli naapureiden välinen neliödraama, ja piinaavia tilanteita oli ahdettu pariin tuntiin niin paljon, että myötähäpeäkiintiö täyttyi reilusti. Päädyn arvioon "ei ihan huono, mutta aika outo".

Onko se vaan nieltävä?

Siis se, että nyt alkaa SYKSY? Varmoja merkkejä on nimittäin ilmassa. Kuten vaikka se, että telkkarista tulee taas muutakin kuin uusintoja (ja BB, voi nou...). Ja se, että huomenna alkavan kuukauden nimi on SYYSkuu. Raskain syrämin vaihdan varvastossut tennareihin.

Pisnes is pisnes

Loviisassa kukoistivat paitsi wanhat talot puutarhoineen, myös luovat bisnesideat!

Remppakyynikko retkellä

Loviisassa oli tänäkin kesänä wanhoja taloja. Ja väkeä valtavasti. Ja mun mielestäni ihanaaaaa. Remonttikyynikko SkodaMies oli ehkä hieman eri mieltä, mutta vaelteli urheasti seuranani (mutisten välillä partaansa, että "helpommalla pääsis, kun purkas ja tekis kokonaan uuden..."). Mutta ei kerrota sitä urheille wanhojen talojen omistajille. ;)

Näissä tunnelmissa...

Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa...

-Herman Hesse-

Aineksia kaaokseen

Saman päivän aikana unohdin takkini kokouspaikan naulakkoon ja kastelin Pepsi Maxilla kaksi kännykkää (toinen toipui, toisen tila kriittinen), kalenterin, kokousmuistiinpanot ja yhden kirjaston kirjan.

Kai se on myönnettävä: en taida olla ihan terässä.

Kuukauden Kirja nro 8

Yksi sanan säilän heiluttaja, jota vilpittömästi kadehdin, on kirjailija-kirkonmies Jaakko Heinimäki. Mies, joka osaa kirjoittaa isoista asioista samalla partaansa virnuillen. Heinimäen tuottamasta kirjapinosta voisi suositella montaakin tekelettä, mutta esimerkiksi Oudosta hartauskirjasta on hyvä aloittaa. Tällaista tekstiä löytyy otsikon "Huumori" alta.

Uskonto ja huumori ovat sukulaisia. Jos Jumala todellakin on olemassa, ei ole mitään niin perin juurin huvittavaa kuin ihminen, joka hänen edessään yrittää kukkoilla ja esittää mutta kuin on. Me olemme suuria vitsejä kaikki.

Jumala on kiehtova ja pelottava mysteeri. Sellaisen edessä vitsit ovat vähissä ja toisaalta moni asia ja ilmiö paljastuu naurettavaksi. Esimerkiksi kiireinen pappi: ikuisuuden ammattilainen, jolla on minuuttiaikataulu.

Vika kerta

Usvaisissa aamuissa on syksyn aavistus. Se on niin vahva, että vaikka päivät ovat lämpimiä, olen koko ajan heittämässä kesälle hyvästejä. Kesän viimeinen kerta mökkisaunassa. Viimeinen kerta uimarannalla. Viimeinen pehmis Espan puistossa. Viimeinen ilta varvastossuissa.

Sniiiiiiif!

On olemassa syksyihmisiä. Minä en kuulu heihin.

Rintala ja tontut

Asuntomessujen oheiskohde oli Neristanissa sijaitseva Knaapen talo. ”Sisustuksen” oli laatinut Jukka Rintala, mikä tarkoitti sitä, että talossa oli esillä Rintalan suunnittelemia iltapukuja. Ne sopivat vanhan talon kauniisiin kukkatapetteihin ihan mallikkaasti. Vaan mitä IHMETTÄ talossa tekivät kolmivuotiaan kakaran kokoiset tontut, joita painiskeli vähän siellä täällä…? On aivan hemmetin vaikea kuvitella nahkahousuista Rintalaa roudaamassa punapipoisia tonttuja iltapukujensa keskelle… Ehkä tontut ovat talon omistajien salainen rakkaus, ja ne on tuotu paikalle vasta sitten, kun pahaa-aavistamaton muotisuunnittelija on matkustanut takaisin Helsinkiin…

Toinen mainio messubongaus löytyi merenrantatalojen laitureista: yhden talon laituriin oli parkkeerattu ökykallis moottorivene, jonka kannelle oli vielä aseteltu kori skumppapulloineen ja laseineen viestittämään, että tässä on kyse LUKSUKSESTA. Naapurin laiturissa killotteli lasikuituinen soutuvene Suvi, jonka pohjalla oli oranssista Mehukatti-tonkasta askarreltu äyskäri. Eläköön terve suhtautuminen naapurikateuteen! ;)

Matkamuistoja

Näin naputtelin aivan elokuun alussa, kun asuntoauto täristeli halki suomalaismaiseman.

"Mopiiliyhteys oli tänään totisessa testissä Hankasalmelle johtavalla mutkaisella tiellä. Pellolla märehti äyssirelehmä ja järvikin pilkahti. Kesä-Suomea parhaimmillaan!

Vielä eilen oltiin Kokkolassa ihmettelemässä asuntomessuja ja treffaamassa vanhaa kaveria vuosien takaa. Maanantai-iltana Kokkolaan saapuessa meinasimme pökertyä omaan nerokkuuteemme, kun tajusimme, että aivan messualueen vieressä, meren rannalla, on leirintäalue. Sinne! Vaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa: alue oli täynnä, ja jouduimme menemään kaupungin toiselle reunalle lisäalueelle. Merinäköalan sijaan saimme näköalan soraiselle parkkipaikalle ja jumalanhylkäämille lautaparakeille. Lämmin suihku sentään oli tarjolla, ja sitä piti hyödyntää aamuin illoin, jotta saatiin rahoille edes jotain vastinetta. Toisaalta aloin olla jo kypsä maksamaan lämpimästä suihkusta: aamu-uintilämpötilat kun ovat tähänastisen matkan aikana olleet vähintäänkin hyytäviä, sellaista 12 astetta…

Asuntomessuilla riitti kyllä pällisteltävää, mutta ökytaloja enemmän spontaania ihastusta herätti Kokkolan vanhakaupunki Neristan. Siellä oli pakko hiippailla hieman kameran kanssa, vaikka koivet olivat jo miltei sanoneet sopimuksen irti…"

Just thinking

Ajatuspieru Heinävedeltä: Jos munkit eivät kerran saa omistaa juuri mitään, niin miten on mahdollista, että Valamon luostarissa on kirpputori?

Tittelinkipeä

Nuoremman polven karavaanarit ovat reissussa! Päätimme, että suuntana on länsirannikko, mutta saattaa olla, että jumitumme tänne Pieksänmäelle. Parkkeerasimme Tahinlammen rannalle, ja iltauinnilla ilmoitustaululta selvisi, että 3.8. täällä järjestetään pellehyppykilpailut. SkodaMies oli heti sitä mieltä, että pellehyppymestari olisi kova titteli käyntikorttiin. Ja nyt olisi vielä 2 päivää aikaa hioa suoritusta!

Matkalla, matkalla taas!

Varpaat lämpimissä vesissä, nokka kesätuulessa. Ja kesälomareissu aluillaan! Ensimmäinen etappi oli Heinävesi, tästä eteenpäin suunta on vapaa, se hahmottuu ajellessa vähitellen.

Kuukauden Kirja nro 7

Heinäkuun Kuukauden Kirja on oikeastikin kirjakerhosta äitini postilaatikkoon pullahtanut kirja, jonka itkeskelin läpi lomareissulla Heinäveden maisemissa. David Dosan kirjoittama Hoivakodin kissa Oscar on tyylilajiltaan puhdasveristä Valitut palat -meininkiä, mutta sehän sopii kesään mainiosti. Eikös lomalla aina lueta mökin kirjahyllystä löytyviä vuoden -83 Valittuja paloja...?

Tässä "true storyssä" lääkäri Dosa ryhtyy ottamaan selvää vanhusten hoivakodin kissasta Oscarista, jonka väitetään tietävän, kun joku vanhuksista on kuolemassa. Oscar on vuosien varrella hoidellut monet saattohoitocaset, mutta Dosa ei vaan ota uskoakseen, että kissalla voi olla moinen lahja.

Tätä opusta voi suositella nyyhkytarinoiden ja kissojen ystäville - ja etenkin niille, jotka tykkäävät nyyhkytarinoista, joiden pääosassa on kissa. Nessut esiin, täältä tulee Oscar!

Reissunaisen seitsemäs vinkki

Taannoisten sukukalaasien yhteydessä piti tietenkin ostaa Savosta matkamuisto - ja mikäpä olisi sen savolaisempaa kuin kalakukko. Paikalliset neuvoivat, että se kannattaa hakea Hanna Partasen kalakukkoleipomosta - ja ei, nyt ei ole kysymyksessä se kuivakka kalorinkyttääjä Hanna Partanen, joka teki telkkarissa tacoja SALAATINLEHDISTÄ!

Leipomoon mennessä pujahdetaan vanhan puutalon sisäpihalle... ja samalla tuntuu, kuin pujahtaisi ajassa noin 60 vuotta taaksepäin! Hannalta voi ostaa reissunälkään myös lihapiirakat ja karjalanpiirakat.

Seikkailujen saari

Karvainen lomailija raportoi:
"Kuka olisi uskonut, että rakkaalla ihmisystävälläni Jopoilijan äidillä on PAITSI kaappi täynnä Shebaa MYÖS melkein ikioma saari, jossa kissa saa juosta vapaana ilman valjaita ja tuulettaa turkkiaan raikkaassa järvituulessa? Oih onnea oih, kun saan täällä viilettää ja illan pimennyttyä vähän metsästääkin. Paratiisin ainoat varjot ovat naapurin iso haukkuva koira ja laituri, jolta saattaa vahingossa tipahtaa. Ei siinä mitään, sillä osaan uida kissaa. Mutta turkkia suoriessa menee kyllä sitten aina loppupäivä..."

Reissunaisen kampäkki

Reissunaisen vinkkailut viime kesältä saavat nyt jatkoa. Tämän kesän ensimmäinen suositus on vanha rakkauteni Tuusulan rantatie. Siellä on paljonkin nähtävää - omia lemppareitani ovat Pekka Halosen taitelijakoti (hirsilinna) Halosenniemi ja Sibeliuksen Ainola.

Jos haluaa päästä turistikohteesta helpolla, kannattaa käydä Aleksis Kiven kuolinmökissä. Yksiön kokoisessa museotuvassa ei paljon aikaa tuhraannu - ja samalla saattaa selvitä, miksi Kiven viimeiset sanat olivat "Minä elän!".

Syvärannan lottamuseossa voi juoda kahvit lottakupista ja kuunnella samalla vanhoja iskelmiä. Kun ratiosta kaikaa värisevä mieskuoroveto "Oi kallis Suomenmaa" ja ympärillä tuoksuvat tuoreet korvapuustit, värähtää paatuneimmankin kosmopoliitin rinnassa isänmaallinen fiilis.

Lomamanifesti

Viimeinen työpäivä ennen KESÄLOMAN rysähtämistä päälle. Huomenna ei kello soi, en tee matkalaskuja, en istu kuumassa toimistossa, en tee mitään mikä ei huvita. Sen sijaan aion uida ja syödä jäätelöä, nauraa ja nukkua pitkään. Nähdä uusia paikkoja, ja niitä vanhoja rakkaita.

Ja tämä kaikki kertaa kolme viikkoa. Tack och adjö.

Mielentiloissa

Olenko vaan sunnuntai-illan herkässä mielentilassa, vai oliko UP - kohti korkeuksia -animaatio oikeasti itkettävä...? Silmänurkkia oli pakko pyyhkiä ainakin kahdessa kohtaa...

Karvainen teinimme otti askeleen kohti itsenäisyyttä ja vietti yön täällä yksin sillä aikaa kun kävin Lohjalla moikkaamassa SkodaMiestä. Eilen valloitimme Fiskarsin, ilman kameraa ja kymmenien muiden kesäturistien kanssa. Desicosta hoituivat kynttilät pimeneviin iltoihin ja Petris Chocolate Roomista suklaat (ne vedettiin kyllä parempiin suihin heti).

Kotona odottivat rutatut matot ja huomionkipeä tiikeri.

Kesän kirjalista

Toinen kesätoimiston hiljaisuudessa syntynyt lista koostuu kahdestakymmenestä kirjasta, jotka kannattaa lukea. Väitän minä. Ja järjestys on jälleen täysin satunnainen - paremmuusjärjestyksen laatiminen vaatisi vielä paljon enemmän puolijoutilaita päiviä!

1. Anna, Hanna ja Johanna (Marianne Fredriksson)
2. Jumalat juhlivat öisin (Donna Tartt)
3. Häräntappoase (Anna-Leena Härkönen)
4. Papurikon pakinoita (Elina Karjalainen)
5. Poikani Kevin (Lionel Shriver)
6. Tyttökerho (Laura Honkasalo)
7. Veljeni Leijonamieli (Astrid Lindgren)
8. Pimeyden syli (Nicci French)
9. Tumman veden päällä (Peter Franzén)
10. Aikamatkustajan vaimo (Audrey Niffenegger)
11. Lokikirja (Pirkko Saisio)
12. Yösyöttö (Eve Hietamies)
13. Viikkoja, kuukausia (Reko Lundán)
14. Millennium-trilogia (Stieg Larsson)
15. Kuutamolla (Katja Kallio)
16. Berliininpoppelit (sekä saman trilogian kaksi muuta kirjaa, Anne B. Ragde)
17. Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö)
18. Pikku prinssi (Antoine de Saint-Exupéry)
19. Stalinin lehmät (Sofi Oksanen)
20. Piiat (Kathryn Stockett)

Kesän leffalista

Heinäkuisessa toimistobunkkerissa on hieman hiljaista... Ja paljon tylsää... Siksi syntyi kaksi kesälistaa. Ensimmäisessä on 20 leffaa, jotka minun mielestäni kannattaa nähdä. Järjestys on sekalainen.

1. Benny ja Joon
2. Forrest Gump
3. Kaunis mieli
4. Hiljaiset sillat
5. Brokeback mountain
6. Schindlerin lista
7. Fucking Åmål
8. Kuolleiden runoilijoiden seura
9. The Priest
10. Pieni suklaapuoti
11. Rakkautta vain
12. Saksikäsi Edward
13. Billy Elliot
14. Postia pappi Jaakobille
15. Sademies
16. Prinsessa
17. Rukajärven tie
18. American Beauty
19. Yksi lensi yli käenpesän
20. Kuutamolla

Lomamieli

Naputtelen koneella työasioita, vaikka mieli on jo lomalla. Sireenipuskan alla juomassa teetä tai rannassa liottamassa varpaita lämpimässä vedessä. Huomenna on suuntana Kuopio ja sukubakkanaalit, sieltä koukkaus kotiin ja auton ja emännän huolto. Ja sitten: ensimmäinen lomapätkä. Oi ihanuutta!

Hangö, hangö, hangö...

Pari viikkoa sitten tehtiin pieni reissupyrähdys eteläisimpään Suomeen. Helteet lopahtivat huonossa saumassa ja lämmintä oli vain 15 astetta. Uimakopeille ei tällä kertaa ollut käyttöä. Aurinko kuitenkin paistoi ja villat vartioivat rantoja.

Villassa, jossa nukuimme, on perimätiedon mukaan majoittunut myös Mannerheim. Meidän huoneemme tosin sijaitsi pienessä pihatalossa - SkodaMies totesi kyynisesti, että siellä on ehkä ammoisina aikoina majoittunut Mannerheimin hevonen. Tai tallipoika.

Metsästämällä metsästin ravintolan, josta saisi SkodaMiehelle jotakin muuta kuin "meren herkkuja". Hangon makaronitehdas hoiti homman kotiin omatekoisilla pastoillaan ja maukkailla antipastoillaan.

Pikaista paranemista

Karvainen potilas alkaa toipua. Ruma pitkä rupi mahassa ei tunnu menoa haittaavan - olo tuntui helpottavan noin tuhat prosenttia heti, kun päästiin kinkkurulla-asusta eroon. Lääkekuuri loppui mystisesti hieman etuajassa - johtuneeko siitä, että täältä löytyy vissi totuus siitä, kuinka helppoa kissojen lääkitseminen on. Ne puuttuvat 3 antibioottimilliä ovat keittiön matossa, tiskipöydällä ja SkodaMiehen paidan olkapäällä.

Siitä huolimatta punaturkki on jo täydessä vauhdissa. Tähän tapaan...

Oho, pikku virhe!

Meidän PITÄISI olla mittumaarireissussa, mutta sen sijaan hoivaammekin karvaista potilasta.

Kissa vietiin tänään eläinlääkäriin pissatulehdusepäilyn takia, ja se piti nukuttaa katetrointia varten. Kun menimme hakemaan tokkuraista kissaa, se oli pakattu kaulaa myöten kinkkurullamaiseen verkkoasuun.

Eläinlääkäri tunnusti, että nyt kävi virhe - piti leikata eräältä toiselta kissalta maha auki, mutta leikkasinkin tältä. Että pahoittelut vaan, ja tässä olisi 103 euron lasku.

ONNEKSI SkodaMies on sen verran kova luu, että sitä laskua ei todellakaan maksettu. Enkä tiedä missä karvapotilaan seuraavat vaivat hoidetaan...

Nyt odotellaan vaan pikaista paranemista.

Naamat

Jos haluat tietää, miltä näyttää helpotus, tsekkaa tänään hallitusneuvotteluista tiedottavan Jyrki-boyn naama!

Omalle naamalleni tuntuu puolestaan nousevan huolikurttuja - huomenna taas työreissuun, kamat vielä ihan levällään. Mutta tunnelin päässä pilkottaa jo valoa: ensimmäinen pläjäys lomaa alkaa juhannusaattona.

Mummon luona

Yhdet kesäiset juhlat päätettiin syömällä ravintola Mummolassa. Minulle paikka oli tuttu lähinnä Tikkurilassa pidettyjen piiiitkien kokousten lounaspaikkana, mutta kyllä sinne kannatti mennä viikonloppunakin.

Ja sikäli Mummolan seisova pöytä muistutti omaa mummolaani, että tarjolla oli sekä lihaa, kanaa että kalaa. (Mummoani lainaten: "Ypille kalaa. Ypi tykkää kalasta. Kalle ei syö kalaa. Ota Kalle kanaa. Muille on lihaa. Mahtokohan siitä tulla minkälaista...?") Myös seinäkello oli aivan autenttinen.

Ti-di-di-di-di...

Istun varjon puolen terassilla ja naputan kannettavaa. Tässä on juuri sopiva olla. Huomenna siirryn taas lämpimien uimavesien läheisyyteen.

Lähikaduilla kaartelee jäätelöauto, kakarat ajaa perässä pienillä pyörillään ja kirkuu: "Se on meidän kadulla!" "Antakaa rahaa!".

Mietin, että tekisinkö tänään jotain vai jättäisinkö tekemättä.

Tulkoon kesä!

Kolme aurinkoista, velttoa, ihanaa päivää! Torstaina totaalista laiskuutta. Perjantaina hyvin mustia grilliherkkuja ja pikainen pulahdus kirkkaaseen veteen. Lauantaina syreeneitä, lauta-aitoja ja mukulakivikatuja.

Auringonpaisteen lupaillaan jatkuvan edelleen, mutta me suuntaamme työreissuille ja kissa "kesäsiirtolaan". Mutta ainakin akut ovat nyt täydessä latingissa!

Seuraavia vapaita odotellessa voi kuunnella vaikka tätä.

Kyllä kelpaa

Viime viikonloppuna anopit tosiaan tulivat ja pistivät pihan uuteen uskoon. Palasin työreissulta ihailemaan valmista jälkeä. Vähän semmoinen Huvila & Huussi -kokemus. Moni horsma ja kivi oli vaihtanut paikkaa, uutta multaa ja koristelastua oli kulunut säkkitolkulla. Oooooh ja aaaaah!

Tullessaan äiti toi myös kolme liinaa: kirppikseltä metsästetyn Fujiwo Ishimoton Lepo-vahakankaan ja kaksi kankaista liinaa, joiden molempien kuosit ovat Maija ja Kristina Isolaa: toinen Tantsu ja toinen Satula. Nuo kankaat haalin aikoinani jostakin alesta, mutta niiden surauttaminen liinoiksi asti ei vaan vielä ehtinyt omalle agendalle.

Nyt äiskä hoiti homman ja hyvältä näyttää! Take a look!

Huikea sato!

Jokaisella ruokapalstalla hehkutetaan nyt raparperia. Oman kääpiökasvimaani kaksi vauvaraparperiä eivät kovin massiivisia satoja vielä tuota, eli ei kannata liikaa innostua... Viime vuonna tempaisin siitä toisesta ainekset yhteen vaivaiseen raparperipiirakkaan, ja siinäpä se kesän sato sitten olikin.

Eilen verotin raparperjäni hieman varovaisemmin ja ymppäsin paistokseen kaveriksi reilusti mansikoita. Tulipa namia!

Kuukauden Kirja nro 5

Tästä on jo jonkin aikaa, kun Suomessa koettiin oikein kunnon murrebuumi. Mikä tahansa huttu oli hauskaa ja sympaattista, kun sitä vaan väännettiin murteella.

No ihan niin se ei valitettavasti ole. Mutta jos sisältö on kohdillaan, ei murre tekstiä pahenna. Hyvin tehty murreteksti ei ole tähdenlentoilmiö - siitä hyvä osoitus on runoilija, "sanamaija" Heli Laaksosen tuotanto.

Kuukauden Kirja nro viisi on Heli Laaksosen ensimmäinen runokirja Pulu uis. Se voisi olla joku niistä myöhemmistäkin, mutta alusta on hyvä aloittaa.

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen

Viherpeukalo lainassa

Muistatteko, kun syksyn alussa kaipailin puutarhaflowta? No, nyt sellainen olisi taas tarpeen. Jääkausi pihallamme on kuin ihmeen kaupalla loppunut (jo hyvän aikaa sitten), ja maasta pukkaa jos jonkinmoista nykeröä. Naapurit kuopsuttavat pihoillaan uutterina, ja minä olen lähinnä kauhistellut jättijäniksen aikaansaamia tuhoja. Tänä talvena se oli saanut seurakseen myös lauman myyriä, ja se lisää tuhojen määrää entisestään. Parturoin pensasaitamme maan tasalle päästäkseni eroon syödyistä oksista. Vaan jäikö jäljelle mitään muutakaan...? Se selvinnee kesän kuluessa.

Puutarhatuskaan on kuitenkin tulossa pikaista helpotusta: lauantaina minä olen työreissulla, ja äiti ja anoppi pistävät pihalla tuulemaan. Tätä minä kutsun win-win-situationiksi! Piirsin seikkaperäisen ohjeistuksen jääkaapin oveen, määräsin SkodaMiehen konsultiksi ja toivotin puhelimessa työn iloa.

Nyt jännätään vielä säätä: 4 vuoden aikana JOKAISISSA talkoissa, joihin anoppi on saapunut, on satanut vettä. Saapa nähdä miten tällä kertaa.

Korvet kaikaa!

Olen tiistaista asti veivannut SMG:n Mannerta auton cd-soittimessa. Eilen tallustin Tavastian keikalle hyräillen iloisesti, että "ruumiit löysi Jaana Nylén...". Perillä vaikutti siltä, etten ollut ainoa, joka oli ehtinyt opetella laulut ulkoa.

Maistiaisia levyltä löytyy bändin sivuilta Kauniin Marjaanan muodossa. Jopoilija suosittelee!

Enempi tän tyylistä!

Kirjoittaminen on haasteellista, kun ä, ö, ja enter ovat nukkuvan tietokoneassistentin viiksikarvojen alla. Kun painan nappulaa, nipistän vahingossa nukkujaa ja saan palkakseni vihaisen mulkaisun.

Vaan mistä pitikään kirjoittamani? Niin, siskokullastani, joka näytti kuvia reissultaan Pariisiin. Suurimman vaikutuksen oli selvästi tehnyt Versaillesin linna. Mutta sen sijaan, että sisko olisi tyytynyt huokailemaan ihastuksesta ja hämmästyksestä kuninkaallisen loiston keskellä (kuten sadattuhannet muut turistit), hän löysi linnasta läjäpäin sisustusinspiraatiota helsinkiläiseen kerrostalokaksioonsa. "Kato tommonenkin seinämaalaus, aika makee, ja kynttelikkö, joka samaan aikaan näyttää kukalta! Tommonen olis kiva."

K-Raudan mainoksessa on hieman sama meininki! "Kuule, mun mielestä meillä kotona pitäis olla enempi tän tyylistä!" Go sisko go, Mission Possible!

Lihapulla ja vegekakku

Vapun nyyttäripöytiin tuli seuraavat tilaukset: lauantaille lihapullia, sunnuntaille kasvisvoileipäkakku. Ensinmainitut syntyvät näppituntumalla, jälkimmäiseen googlailin reseptiä ja päädyin Kinuskikissan kreikkalaiseen voileipäkakkuun.

Lopputulos upposi nopsaan brunssivieraiden suihin, mutta seuraavalla kerralla ehkä hienosäädän reseptiä vähän: omaan makuuni lopputulos oli turhan tuorejuustoinen, kosteutta oli liikaa ja leipäosastolle kaipasin kunnon ruisleipää. Näillä virityksillä voisin väsätä kaakkua uudemmankin kerran.

Pum pum läpä läpä

Kissa on karussa, mies on reissussa ja minä täällä yksikseni virittäydyn Euroviisuhuumaan. Saapa nähdä, yltääkö Suomi finaaliin asti... ja palaako teinikissa kotiin ennen aamua. Olen kisutellut kurkkuni käheäksi ja naapurit hulluuden partaalle.

Vappuiloa!

Kakarana ei koskaan saatu foliopalloja, koska ne maksoivat mansikoita. Ja maksavat edelleen, jos ilmapallomyyjältä kysyy. Vaan nykyään palloja saa kaupoistakin, ja rahavarani ovat paremmat kuin alle kymppivuotiaana. Siispä pallon ostoon!

SkodaMies mutisi jotain lapsellisuudesta, parkkihallissa vastaan tullut mies virnuili, mutta parin pikkutytön ihailu oli vilpitöntä: "Oih, tommonen iso Barbapapa, hieno!".

Siis iloista vappua, toivottavat Jopoilija ja Barba.

Se on kevät!

Kevät on vuodenajoista rakkain. Toiveikkain, energisin, suloisin, lohdullisin. Pitkän talven jälkeen palaavat värit, tuoksut, liike ja elämä. Ja kesä, se ihana, on vielä edessä.

Kevät on iloinen asia siksi
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys – loka – marras.
Ja kaikki puhdasta raikasta
tuoksuvan uutta
ja lauluja täynnä.
Kuin luomisen aamuna.
Ja vuokkopolkuja vaeltaa
hiirenkorvien hymy.
Ja ilosta kevyet sydämet.

Maaria Leinonen

Päiväsääntö

Silloin, kun työmatkani varrella oli 5 jäätelökioskia, oli pakko keksiä yhden jäätelön päiväsääntö. Sen mukaan päivässä saa syödä vain yhden jäätelön - paitsi jos joku tarjoaa, jolloin voi "kohteliaisuussyistä" vetää useammankin.

Nykyisen työmatkani varrella ei ole ainuttakaan jäätelökioskia, mutta sääntö on silti säilynyt. Samoin jokakesäinen himo pallojätskiin. Sanokoot järkevät ihmiset mitä vaan sen pilviin kiipeävästä litrahinnasta - jätski maistuu parhaalta tötteröstä auringonpaisteessa syötynä!

Koolla on väliä!

Pyykkikone jauhaa, kassi täyttyy. Retkikuntamme suuntaa pääsiäiseksi itään. Keväällä syntyneet juhlivat synttäreitään ja uutiskynnys ylittyy, aivan varmasti!

Säätiedottajat lupailevat upeaa keliä, auringonpaistetta ja lämpöaaltoa.

On vain yksi ongelma. Missä ovat tennarit...?!?

Ps. Valmentauduin pääsiäistunnelmaan syömällä iltapalaksi jättikindermunan. Voi suklaatehtailija minkä teit! Tuntuvatko pikkukinderit tämän jälkeen enää miltään...? Koolla tuntuu olevan väliä!

Tärkeitä etappeja

Perjantaina: Ensimmäinen ulkona syöty jäde
Lauantaina: Ensimmäinen uusien kesäpopojen ulkoilutus
Sunnuntaina: Ensimmäiset leskenlehdet ja perhoset

NYT on aika laulaa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tahtiin:

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Neiti Kevät)

Voi per...!

Hui, en tiennyt eläväni PERUSSuomessa! Vaan niin siinä kuitenkin kävi. Mutta onpa vaalipäivässä valoisakin puolensa: jokailtainen (television suoltama) vaalijänkytys olohuoneemme nurkassa lakkaa. SkodaMiehen salainen heikkous on nimittäin politiikan seuraaminen. Tälläkin hetkellä on "kisakatsomo" pystyssä. "Ihan ensiksi haluaisin kiittää..." Iso HUOKAUS.

Dagens foto

Vuonna 2010 kuvasin "dagens fotoja". Sain jostain (varmaankin jonkun blogista) päähäni, että otan yhden kuvan joka päivä. Jostakin asiasta, joka on päivän aikana kameran eteen sattunut, sen kummemmin suunnittelematta ja miettimättä. (Yritin moista jo vuonna 2009, mutta hanke tyssäsi kameran hajoamiseen kesken vuoden.)

Vuoden aikana kuvia kertyi läjäpäin, koska monena päivänä tuli otettua useampikin räpsy, joiden joukosta sitten valikoitui SE päivän kuva. Riemastuttavaa oli, että tuon vuoden aikana tuli kuvattua paljon sellaistakin, mikä yleensä jää huomiotta. Sillä niinhän se on, että valokuvakansioita selatessaan päätyy ikuisten juhlien ja lomamatkojen putkeen, jossa arkea ei vilahda edes nimeksi. Asia on tosin ehkä hieman muuttunut digikamera-ajan myötä, kun kuvia voi räpsiä huoletta enemmänkin kuin 24...

Mutta silti. Harvoinpa sitä asiakseen kaivaa kameran esiin ja ryhtyy kuvaamaan iltateekuppiaan, räystäältä roikkuvia jääpuikkoja, kadunvarren kylttejä, kesän ekaa jäätelöä tai keskeneräistä sukantekelettä.

Dagens foto -vuonna kamera kulki mukana melkein koko ajan ja joka paikassa, ja ikuistettua tuli monenlaista menoa ja meininkiä.

Nyt kuvat lojuvat vielä tietokoneen muistissa, mutta haaveenani on tehdä niistä kansio, jossa juhlat ja arjet, ilot ja surut, tutut ja vieraat - kaikki vuoden 2010 jutut - ovat suloisesti samoissa kansissa.

Onnea runopojalle!

Kun viime kesänä menin ensimmäistä kertaa kissanpentukatselmukseen, mielessäni oli valmiina nimi tulevalle katille. Severi, se siitä piti tulla. Ja toinen pentu näyttikin Severiltä. Vaan ei se, joka hiljaa ja ihmeissään tuijotti kameraani, siniset silmät napillaan.

Ja kun pentua sitten mentiin hakemaan (silloin oli enää yksi pentu jäljällä, toisen epäiltiin joutuneen pedon kynsiin), oli jäljellä juuri tuo tapittaja. Sillä reissulla päätin, että sammattilaisen navettakissa Miinan jälkeläinen saa nimensä kotikylänsä suurmiehen Elias Lönnrotin mukaan.

Runopoika viettää tänään nimipäiväänsä ja saa syödäkseen Shebaa. Onnea, tiikeri Elias!

30 kuvaa

Noukin Hannan blogista tämmöisen valokuvapläjäyksen ja ajattelin koettaa. Tuloksia on tosin luvassa vasta sitten, kun koko setti on koossa. Jokapäiväinen muistikortinpurku on vaan... liikaa vaadittu!

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Toivossa on hyvä elää

Kyllä meitä kevätihmisiä nyt hellitään: ensin tuli kesäaika ja valoisat illat ja huomenna tulee jo huhtikuu! Kesälaitumille pääsy lähenee vääjäämättä ja sitten on ilme yhtä autuas kuin tuolla lentävällä lehmällä...!

Kohta viikon olen kahistellut menemään toppahousuissa ja sukset jalassa, mutta samaan aikaan uskon ja toivon, että kotinurkilla on tapahtunut ihme ja kinokset ovat loman aikana kadonneet (tai ainakin MERKITTÄVÄSTI kutistuneet).

Varo latua!

Viime vuoden kokeilusta ja siitä seuranneesta kämmenen kokoisesta mustelmasta olen viisastunut. Tällä kertaa jätin murtsikkasukset kotiin ja olen keskittynyt vain mutkamäkiin. Jostain kumman syystä isäni vahvat hiihtogeenit ovat jääneet kohdallani täysin resessiivisiksi.

Täällä yritetään kuitenkin pitää huolta, että samaa ei pääsisi tapahtumaan muille: retkikunnan pienimmät, tulevat ainokaisasaariset saivat eilen hiihtokortteihinsa merkinnän urheasta 50 metrin suorituksesta.

Hiihtoa enemmän alle kolmivuotiaiden joukkue innostui kuitenkin porosta. "Se kakkas, poro kakkas, hi-hi-hiiiiii!".

Simple things

Aurinko, hanget, naavaiset puut. Hiljaisuus. Kuppi kaakaota. Kummallinen taidenäyttely navetan päädyssä. Puun takana vaaniva poro.

Näillä mennään nyt.