Eräs kaveri valitti aikoinaan, ettei osaa kokata. Kaikki, mitä hän keittiössä saa aikaan, maistuu kuulemma pyllyltä. Edellisessä elämässäni EVS (Ennen Vauvan Syntymää) en voinut käsittää moista ilmiötä. Mutta nyt ovat ajat toiset. Kun yrittää pusata jotakin yhdellä kädellä (vauva toisessa kainalossa retkottaen) tai varpailla sitteriä heijaten, on pyllyn maku tai muu säälittävä epäonnistuminen ruuassa kuin ruuassa taattu!
Vai mitä sanotte jauhelihapannarista, jonka tungin uuniin vinossa - sillä seurauksella, että sen toinen reuna paistui hyyyvin ohueksi ja toinen hyyyvin paksuksi. Keskellä oli melko normaali kaistale, jonka tarjoilin kierosti ensin. Karmiva pannaritotuus kuitenkin paljastui, kun syöjät halusivat vielä toiset ja kolmannetkin palat...
Keskittymiskyky riittää tällä hetkellä vain yhteen asiaan, ja se asia ei ole ruuanlaitto tai leivonta. Kolminkertainen eläköönhuuto esipaistetuille pussiherkuille! Eläköön, eläköön, eläköön!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti