Uuden vuoden vierasta odotellessa ryhdyin listaamaan kuluneen vuoden helmiä ja katsomaan (jo toista kertaa viikon sisällä) Liisamaija Laaksosen Lumikkeja. Se on muuten yksinkertaisuudessaan ihan järjettömän hyvä...!
Ja listaus tulee tässä. Vuoden 2010 paras...
Tuttavuus: Kotitiikeri Elias
Reissu: Beijing
Haaste: Villatakin neulominen valmiiksi asti
Herkku: Kulmakonditorian salmiakkimarenki
Juoma: Itse tehty puolukkaglögi
Ylläri: SkodaMiehen uusi työ
Hankinta: Takka
Kirja: Eve Hietamiehen Yösyöttö
Leffa: Kosto
Levy: Rajattoman Tarinoita
Ilmiö: Pitkä, kuuma kesä...
Homma: Kissan silitys
Resepti: Kurpitsaraviolit
Häppeninki: Ruisrock
Aikaansaannos: Huvimaja (sitten lopulta, kuitenkin)
Nyt kohti uutta!
31.12.2010
28.12.2010
Viesti sohvanpohjalta
Oih loma, se pitää meitä niin hyvänä! Me nukutaan sataan ja haahuillaan vielä senkin jälkeen pari tuntia yöpuvuissa. Tavataan ystäviä, neulotaan lapasia, luetaan kirjoja ja syödään suklaata. Ja kotitiikeri, se kiehnää keittiössä ja saa äidiltäni Shebaa (ei sitä tavallista arkista pussiruokaa).
Voi olla, että kun palaamme kotiin, kukaan meistä ei mahdu ovesta sisään...
Voi olla, että kun palaamme kotiin, kukaan meistä ei mahdu ovesta sisään...
25.12.2010
iRiemu
Joulupäivän ähkyinen blogaus tapahtuu siskon iPadilla, jota minä, keskiajalle juuttunut nippelivastustaja, pääsin testaamaan. Voiko tällainen ohut läpyskä korvata uuden kirjan tuoksun ja sivujen rapinan tai postilaatikosta löytyvän hömppälehden viehätyksen...? Tuskin, mutta voisin helposti kuvitella sen korvaavaan kilokaupalla painavan raahattavan (jota myös kannettavaksi kutsutaan). Nyt palaan pari sataa vuotta ajassa taaksepäin ja tartun perinteisen kirjapainotaidon hedelmään eli joululahjakirjaan...
24.12.2010
Joulu
Joulu, se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja joskus unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
Mika Waltari
22.12.2010
Kierrokset nollilla
Töihin liittyvä jouluralli on ohi. Nyt vielä hieman paperihommia (muun muassa maailmanlopunpitkä matkalasku) ja se oli sitten siinä tämän vuoden osalta. Nyt istun koneen ääressä jo toista tuntia ja kuuntelen lauluyhtye Viittä. Saada nähdä, saanko itsestäni jotain irti vielä tänään. (Tuskin)
Joulukissan koulutus on vielä hieman kesken. Se otti äsken lähikontaktia kynttilään ja haisteli sitten hyvin hämmentyneenä, että mistä palaneen käry tulee. Hajun lähteeksi paljastuivat kärventyneet häntäkarvat. Kotiväki, kaivakaa sammutuspeitteet esiin! Huomenna tulemme joulunviettoon!
20.12.2010
Perinteet kunniaan!
Lauantai oli hämmentävä sekoitus, johon liittyi muun muassa vanhoja kirkkoja, öljyttyjä rintoja, tonttu-ruokalajeja ja maailman toiseksi surullisin joululaulu. (Koska se surullisin on tämä.)
Eläköön itse luodut jouluperinteet! Niiden voimin jaksan aattoon asti, vaikka töissä on silkkaa härdelliä ja langat pysyvät hyppysissä vain vaivoin.
Eläköön itse luodut jouluperinteet! Niiden voimin jaksan aattoon asti, vaikka töissä on silkkaa härdelliä ja langat pysyvät hyppysissä vain vaivoin.
19.12.2010
Luvassa lunta...
Ulkona lumimyräkkä, päässä soi Juicen Jouluvirsi. Neljäs kynttilä on sytytetty, jäljellä ei ole enää kovin montaa luukkua...
Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.
Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.
Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.
Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.
On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi...
Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.
Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.
Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.
Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.
On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi...
10.12.2010
Frank is not my man
Töllöttimessä (FST vitosella) pyörii sarja Tanskalainen maajussi, jossa Frank asuu perheineen vanhassa valkoiseksi rapatussa talossa peltojen keskellä. Ohjelman nimi on hämäävä, sillä Frank on enemmän elämäntapahippi kuin oikea maajussi. En oikein tiedä, mistä Frank perheelleen leivän repii, sillä tämän päivän jaksossa kerrottiin, viljasatoa oli kertynyt kesän aikana vain kaksi puolikasta säkkiä. Ehkä Tanskan televisio kirjoittaa Frankille shekin jokaisesta kuvatusta jaksosta. Muun muassa tämmöistä tilalla puuhataan:
Talonpito vaatii rahaa ja Frank lähtee Århusiin myymään yrttejään ja pullottamaansa koivunmahlaa. Ja nikkaroitavaa riittää, sillä hanhetkin tarvitsevat mukavan asumuksen.
Frankilla on kädet täynnä töitä, sillä navetan ovi on saatava valmiiksi, tupa viimeisteltyä ja kohta on ensimmäiset vuohetkin lahdattava sekä omenapuut oksastettava. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia.
Rasittavinta Frankissa on se, että mies tekee koko ajan kaikkea, mutta ei tunnu saavan oikein mitään valmiiksi. Ohjelma loikkii puuhasta toiseen niin, että heikompaa sohvalla hengästyttää. Esimerkiksi tänään Frank esitteli ensin viljasatoaan ja rottien tekemiä koloja aitassaan, mutta päättikin sitten korjata vanhan reen. Kesken rekiurakan hän menikin sisälle katsomaan, kun vaimo tekee leipää. Reki jäi kesken. Sisällä ollessaan Frank esitteli katsojille vanhan puuhellan, jonka hän oli köijännyt taloon sisään. "Mutta tätä ei voi käyttää, sillä siinä ei ole savupiippua. Ja sitä minulla ei ole nyt aikaa tehdä, sillä pitää mennä tappamaan hanhia", totesi Frank iloisesti. Kun hanhet oli lahdattu ja tuotu keittiöön, Frank lähti pusikkoon katkomaan oksia tehdäkseen kelkan pojalleen. Ja siihen se jakso sitten loppuikin (ei kelkasta vilaustakaan).
Luojan kiitos Frankin vaimo tuntuu olevan pitkämielisempää sorttia kuin minä. Näin jo sieluni silmin itseni ravistelemassa Frankkia sinisen työtakin kauluksista ja kirkumassa, että VOISITKO JOSKUS VAIKKA JONKUN JUTUN TEHDÄ IHAN KERRALLA VALMIIKSI ASTI, PRKL! Silloin ohjelma todellakin sisältäisi voimakkaita kohtauksia.
Onneksi, onneksi Frank is not my man.
Talonpito vaatii rahaa ja Frank lähtee Århusiin myymään yrttejään ja pullottamaansa koivunmahlaa. Ja nikkaroitavaa riittää, sillä hanhetkin tarvitsevat mukavan asumuksen.
Frankilla on kädet täynnä töitä, sillä navetan ovi on saatava valmiiksi, tupa viimeisteltyä ja kohta on ensimmäiset vuohetkin lahdattava sekä omenapuut oksastettava. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia.
Rasittavinta Frankissa on se, että mies tekee koko ajan kaikkea, mutta ei tunnu saavan oikein mitään valmiiksi. Ohjelma loikkii puuhasta toiseen niin, että heikompaa sohvalla hengästyttää. Esimerkiksi tänään Frank esitteli ensin viljasatoaan ja rottien tekemiä koloja aitassaan, mutta päättikin sitten korjata vanhan reen. Kesken rekiurakan hän menikin sisälle katsomaan, kun vaimo tekee leipää. Reki jäi kesken. Sisällä ollessaan Frank esitteli katsojille vanhan puuhellan, jonka hän oli köijännyt taloon sisään. "Mutta tätä ei voi käyttää, sillä siinä ei ole savupiippua. Ja sitä minulla ei ole nyt aikaa tehdä, sillä pitää mennä tappamaan hanhia", totesi Frank iloisesti. Kun hanhet oli lahdattu ja tuotu keittiöön, Frank lähti pusikkoon katkomaan oksia tehdäkseen kelkan pojalleen. Ja siihen se jakso sitten loppuikin (ei kelkasta vilaustakaan).
Luojan kiitos Frankin vaimo tuntuu olevan pitkämielisempää sorttia kuin minä. Näin jo sieluni silmin itseni ravistelemassa Frankkia sinisen työtakin kauluksista ja kirkumassa, että VOISITKO JOSKUS VAIKKA JONKUN JUTUN TEHDÄ IHAN KERRALLA VALMIIKSI ASTI, PRKL! Silloin ohjelma todellakin sisältäisi voimakkaita kohtauksia.
Onneksi, onneksi Frank is not my man.
8.12.2010
Oi katso Suomi!
Tänään vietettiin Sibeliuksen syntymäpäivää ja podettiin maansurua Kari-Tapion kuoleman johdosta. Ei kulje miehen juna enää (ja sen kunniaksi VR myöhästytti juniaan n. 15 minuutilla. What a tribute!).
Kävin iltahämärissä hiippailemassa Ainolan lumisella pihalla ja vahingossa taisin ikuistaa kuvaani säveltäjän haamun...
2.12.2010
Tylypahkan koulukuoro
Mikä tuo joulufiiliksen? No eivät ainakaan jouluvalot, joiden takia on tehty jo kaksi tavarataloreissua ja jotka eivät VIELÄKÄÄN suostu palamaan kunnolla!
Ehkä se on musiikki: laulettu, soitettu, kuunneltu. Joulukonserttiputki avattiin tänään Cantores Minoreksen kanssa, ja tästä jatketaan sitten ainakin Jakarandan ja Rajattoman seurassa.
CM:n konserttiin saimme "korruptioliput", itse en olisi välttämättä sellaisia ostanut. Kuoro on jotenkin niin tylypahkamainen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Että pojankoltiaiset valkoisissa kaulureissaan ihan oikeasti viettävät vapaa-aikansa kuoroteoksia hoilotellen sen sijaan, että pelaisivat lätkää tai pleikkaa...? Jotain hämärää siinä täytyy olla.
Mutta Jouluyö, juhlayö kajahti silti aika komiasti.
Ehkä se on musiikki: laulettu, soitettu, kuunneltu. Joulukonserttiputki avattiin tänään Cantores Minoreksen kanssa, ja tästä jatketaan sitten ainakin Jakarandan ja Rajattoman seurassa.
CM:n konserttiin saimme "korruptioliput", itse en olisi välttämättä sellaisia ostanut. Kuoro on jotenkin niin tylypahkamainen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Että pojankoltiaiset valkoisissa kaulureissaan ihan oikeasti viettävät vapaa-aikansa kuoroteoksia hoilotellen sen sijaan, että pelaisivat lätkää tai pleikkaa...? Jotain hämärää siinä täytyy olla.
Mutta Jouluyö, juhlayö kajahti silti aika komiasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
