Olin taannoin Veikkolassa työreissulla. Aamun palaveri kesti lounasaikaan asti, ja lähtiessä paikallinen työntekijä vinkkasi, että Espoon Ikeahan on ihan tässä nurkalla. Että sieltähän saa halvan lounaan. ”Ajat tästä ihan suoraan vaan, ja sitten vähän kaarrat, niin se tulee ihan siihen eteen”. Näillä ajo-ohjeilla lähdin ruotsalaista huonekalu- ja lihapullajättiä kohti.
Bembölen lähestyessä mietin, että kannattaako tässä nyt vaihtaa motarille vai ei. Mielikuva: siihen motarin varteenhan se Ikea jää. No niin jäi. Sinne väärälle puolelle, kolmen kaistan taakse saavuttamattomiin. PRKL. Samalla viuhahti ohi Kehä kolmonen.
Noooh, Kehä ykköselle siis, ja sitä itäänpäin jyystämään. Päätin, että poikkean Selloon syömään. Tuli Leppävaara, vilkkui Sello siellä jossain kolmen kaistan takana, oli opasteita jos sun mihin lähiöihin, mutta ei kauppakeskukseen ainuttakaan. Viuh. Sello jäi taa.
Kolmas yritys: jäähän se Vantaan Ikea siihen Lahdentien varteen. Ikea kun Ikea. Yritänpä sinne. Olikohan se tää Tikkurilan liittymä mistä piti mennä…? Viuh. No oli. Siis OLI. Siis PITI mennä, mutten mennyt. Siinä kohtaa kiroilutti jo aika kovasti. Ja nälätti.
Mikä IHME siinä on, että kaikenmoisiin kulttuurikohteisiin opastetaan kyllä isosti (esimerkiksi Villa Elfvikillä on tien varressa opaste, jonka pinta-ala on sama kuin siirtolapuutarhamökin), mutta kauppakomplekseihin, joihin sadat ihmiset yrittävät mennä joka päivä, ei opasta kukaan! Mistä voi pieni ihminen tietää, että se-ja-se eteläinen liittymä johdattaa juuri tuohon ostosparatiisiin…?
Tässä kohtaa saattaisi joku anti-kapitalisti kommentoida, että ihan hyvä vaan, että jää ihmisiltä muutama kauppakeskusvisiitti väliin ja muutama euro tuhlaamatta. Mutta ei siinä paljon kulttuurikoti lohduta, jos maha halajaa halpaa lihapullaa!
JK. Lopulta ajoin sisään Järvenpään eteläisestä liittymästä, siitä kohti keskustaa, keskustassa jätin auton Rivolin parkkihalliin ja käpyttelin teelle ja sämpylälle Vanhan apteekin taloon, kauppa-kahvilaan, jossa voi vanhojen hirsiseinien sisällä juoda hyvää teetä ja lukea Maalaisunelmien uusinta numeroa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja
Tian verantaa voi suositella lämpimästi muillekin niille nurkille eksyville. Tai löytäville.
