Onko se vaan nieltävä?

Siis se, että nyt alkaa SYKSY? Varmoja merkkejä on nimittäin ilmassa. Kuten vaikka se, että telkkarista tulee taas muutakin kuin uusintoja (ja BB, voi nou...). Ja se, että huomenna alkavan kuukauden nimi on SYYSkuu. Raskain syrämin vaihdan varvastossut tennareihin.

Pisnes is pisnes

Loviisassa kukoistivat paitsi wanhat talot puutarhoineen, myös luovat bisnesideat!

Remppakyynikko retkellä

Loviisassa oli tänäkin kesänä wanhoja taloja. Ja väkeä valtavasti. Ja mun mielestäni ihanaaaaa. Remonttikyynikko SkodaMies oli ehkä hieman eri mieltä, mutta vaelteli urheasti seuranani (mutisten välillä partaansa, että "helpommalla pääsis, kun purkas ja tekis kokonaan uuden..."). Mutta ei kerrota sitä urheille wanhojen talojen omistajille. ;)

Näissä tunnelmissa...

Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa...

-Herman Hesse-

Aineksia kaaokseen

Saman päivän aikana unohdin takkini kokouspaikan naulakkoon ja kastelin Pepsi Maxilla kaksi kännykkää (toinen toipui, toisen tila kriittinen), kalenterin, kokousmuistiinpanot ja yhden kirjaston kirjan.

Kai se on myönnettävä: en taida olla ihan terässä.

Kuukauden Kirja nro 8

Yksi sanan säilän heiluttaja, jota vilpittömästi kadehdin, on kirjailija-kirkonmies Jaakko Heinimäki. Mies, joka osaa kirjoittaa isoista asioista samalla partaansa virnuillen. Heinimäen tuottamasta kirjapinosta voisi suositella montaakin tekelettä, mutta esimerkiksi Oudosta hartauskirjasta on hyvä aloittaa. Tällaista tekstiä löytyy otsikon "Huumori" alta.

Uskonto ja huumori ovat sukulaisia. Jos Jumala todellakin on olemassa, ei ole mitään niin perin juurin huvittavaa kuin ihminen, joka hänen edessään yrittää kukkoilla ja esittää mutta kuin on. Me olemme suuria vitsejä kaikki.

Jumala on kiehtova ja pelottava mysteeri. Sellaisen edessä vitsit ovat vähissä ja toisaalta moni asia ja ilmiö paljastuu naurettavaksi. Esimerkiksi kiireinen pappi: ikuisuuden ammattilainen, jolla on minuuttiaikataulu.

Vika kerta

Usvaisissa aamuissa on syksyn aavistus. Se on niin vahva, että vaikka päivät ovat lämpimiä, olen koko ajan heittämässä kesälle hyvästejä. Kesän viimeinen kerta mökkisaunassa. Viimeinen kerta uimarannalla. Viimeinen pehmis Espan puistossa. Viimeinen ilta varvastossuissa.

Sniiiiiiif!

On olemassa syksyihmisiä. Minä en kuulu heihin.

Rintala ja tontut

Asuntomessujen oheiskohde oli Neristanissa sijaitseva Knaapen talo. ”Sisustuksen” oli laatinut Jukka Rintala, mikä tarkoitti sitä, että talossa oli esillä Rintalan suunnittelemia iltapukuja. Ne sopivat vanhan talon kauniisiin kukkatapetteihin ihan mallikkaasti. Vaan mitä IHMETTÄ talossa tekivät kolmivuotiaan kakaran kokoiset tontut, joita painiskeli vähän siellä täällä…? On aivan hemmetin vaikea kuvitella nahkahousuista Rintalaa roudaamassa punapipoisia tonttuja iltapukujensa keskelle… Ehkä tontut ovat talon omistajien salainen rakkaus, ja ne on tuotu paikalle vasta sitten, kun pahaa-aavistamaton muotisuunnittelija on matkustanut takaisin Helsinkiin…

Toinen mainio messubongaus löytyi merenrantatalojen laitureista: yhden talon laituriin oli parkkeerattu ökykallis moottorivene, jonka kannelle oli vielä aseteltu kori skumppapulloineen ja laseineen viestittämään, että tässä on kyse LUKSUKSESTA. Naapurin laiturissa killotteli lasikuituinen soutuvene Suvi, jonka pohjalla oli oranssista Mehukatti-tonkasta askarreltu äyskäri. Eläköön terve suhtautuminen naapurikateuteen! ;)

Matkamuistoja

Näin naputtelin aivan elokuun alussa, kun asuntoauto täristeli halki suomalaismaiseman.

"Mopiiliyhteys oli tänään totisessa testissä Hankasalmelle johtavalla mutkaisella tiellä. Pellolla märehti äyssirelehmä ja järvikin pilkahti. Kesä-Suomea parhaimmillaan!

Vielä eilen oltiin Kokkolassa ihmettelemässä asuntomessuja ja treffaamassa vanhaa kaveria vuosien takaa. Maanantai-iltana Kokkolaan saapuessa meinasimme pökertyä omaan nerokkuuteemme, kun tajusimme, että aivan messualueen vieressä, meren rannalla, on leirintäalue. Sinne! Vaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa: alue oli täynnä, ja jouduimme menemään kaupungin toiselle reunalle lisäalueelle. Merinäköalan sijaan saimme näköalan soraiselle parkkipaikalle ja jumalanhylkäämille lautaparakeille. Lämmin suihku sentään oli tarjolla, ja sitä piti hyödyntää aamuin illoin, jotta saatiin rahoille edes jotain vastinetta. Toisaalta aloin olla jo kypsä maksamaan lämpimästä suihkusta: aamu-uintilämpötilat kun ovat tähänastisen matkan aikana olleet vähintäänkin hyytäviä, sellaista 12 astetta…

Asuntomessuilla riitti kyllä pällisteltävää, mutta ökytaloja enemmän spontaania ihastusta herätti Kokkolan vanhakaupunki Neristan. Siellä oli pakko hiippailla hieman kameran kanssa, vaikka koivet olivat jo miltei sanoneet sopimuksen irti…"

Just thinking

Ajatuspieru Heinävedeltä: Jos munkit eivät kerran saa omistaa juuri mitään, niin miten on mahdollista, että Valamon luostarissa on kirpputori?