Kohta viikon olen kahistellut menemään toppahousuissa ja sukset jalassa, mutta samaan aikaan uskon ja toivon, että kotinurkilla on tapahtunut ihme ja kinokset ovat loman aikana kadonneet (tai ainakin MERKITTÄVÄSTI kutistuneet).
31.3.2011
Toivossa on hyvä elää
Kyllä meitä kevätihmisiä nyt hellitään: ensin tuli kesäaika ja valoisat illat ja huomenna tulee jo huhtikuu! Kesälaitumille pääsy lähenee vääjäämättä ja sitten on ilme yhtä autuas kuin tuolla lentävällä lehmällä...!
Kohta viikon olen kahistellut menemään toppahousuissa ja sukset jalassa, mutta samaan aikaan uskon ja toivon, että kotinurkilla on tapahtunut ihme ja kinokset ovat loman aikana kadonneet (tai ainakin MERKITTÄVÄSTI kutistuneet).
Kohta viikon olen kahistellut menemään toppahousuissa ja sukset jalassa, mutta samaan aikaan uskon ja toivon, että kotinurkilla on tapahtunut ihme ja kinokset ovat loman aikana kadonneet (tai ainakin MERKITTÄVÄSTI kutistuneet).
Varo latua!
Viime vuoden kokeilusta ja siitä seuranneesta kämmenen kokoisesta mustelmasta olen viisastunut. Tällä kertaa jätin murtsikkasukset kotiin ja olen keskittynyt vain mutkamäkiin. Jostain kumman syystä isäni vahvat hiihtogeenit ovat jääneet kohdallani täysin resessiivisiksi.
Täällä yritetään kuitenkin pitää huolta, että samaa ei pääsisi tapahtumaan muille: retkikunnan pienimmät, tulevat ainokaisasaariset saivat eilen hiihtokortteihinsa merkinnän urheasta 50 metrin suorituksesta.
Hiihtoa enemmän alle kolmivuotiaiden joukkue innostui kuitenkin porosta. "Se kakkas, poro kakkas, hi-hi-hiiiiii!".
Täällä yritetään kuitenkin pitää huolta, että samaa ei pääsisi tapahtumaan muille: retkikunnan pienimmät, tulevat ainokaisasaariset saivat eilen hiihtokortteihinsa merkinnän urheasta 50 metrin suorituksesta.
Hiihtoa enemmän alle kolmivuotiaiden joukkue innostui kuitenkin porosta. "Se kakkas, poro kakkas, hi-hi-hiiiiii!".
29.3.2011
Simple things
Aurinko, hanget, naavaiset puut. Hiljaisuus. Kuppi kaakaota. Kummallinen taidenäyttely navetan päädyssä. Puun takana vaaniva poro.
Näillä mennään nyt.
Näillä mennään nyt.
27.3.2011
Kohteessa!
Retkikuntamme on kokoontunut eri puolilta Suomea tänne villiin pohjolaan. Tämä päivä on vielä mennyt jonkinasteisen matkakooman kourissa, mutta iltapäivällä alkoivat jo hieman rinteet himottaa. Huomenna sitten suksille!
Irtiotto arjesta tuntuu toimivan. Työkännykästä on akku loppu ja kaikenmoinen stressailu on haihtunut mielestä. Syvä helpotuksen huokaus!
Irtiotto arjesta tuntuu toimivan. Työkännykästä on akku loppu ja kaikenmoinen stressailu on haihtunut mielestä. Syvä helpotuksen huokaus!
25.3.2011
Kuukauden Kirja nro 3
Yksi kirjaheikkouksistani ovat historialliset romaanit. Tykkäsin niistä jo silloin, kun tavasin vielä tikkukirjaimia ja lainasin kirjastosta sota-ajasta kertovia helppolukuisia Santalan lapset -kirjoja. (Mahdankohan muistaa nimen oikein, Google ei ainakaan tuntenut tuollaista kirjasarjaa?)
Yhden tämän tyylilajin helmen on kirjoittanut Marianne Fredriksson, jonka kirja Anna, Hanna ja Johanna on yksi lemppareistani. Itse asiassa olen tainnut jo vuosia ilmoittaa sen suosikkikirjakseni aina, kun joku on tajunnut kysyä...
Kolmen sukupolven naisten tarina kulkee läpi vuosikymmenten 1800-luvun Taalainmaalta nykypäivään. Äitien ja tyttärien tarinat kietoutuvat toisiinsa, naiset ovat sitkeitä ja määrätietoisia - jokainen omalla tavallaan ja omassa ajassaan.
Tätä kirjoittaessani kaivoin opuksen jälleen hyllystä. Olen lukenut sen monta kertaa, mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Ehkäpä se pääsee taas yöpöydänkulmalle...
Ja jos Anna, Hanna ja Johanna kolahtaa, kannattaa tarttua Fredrikssonin muihinkin kirjoihin!
Yhden tämän tyylilajin helmen on kirjoittanut Marianne Fredriksson, jonka kirja Anna, Hanna ja Johanna on yksi lemppareistani. Itse asiassa olen tainnut jo vuosia ilmoittaa sen suosikkikirjakseni aina, kun joku on tajunnut kysyä...
Kolmen sukupolven naisten tarina kulkee läpi vuosikymmenten 1800-luvun Taalainmaalta nykypäivään. Äitien ja tyttärien tarinat kietoutuvat toisiinsa, naiset ovat sitkeitä ja määrätietoisia - jokainen omalla tavallaan ja omassa ajassaan.
Tätä kirjoittaessani kaivoin opuksen jälleen hyllystä. Olen lukenut sen monta kertaa, mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Ehkäpä se pääsee taas yöpöydänkulmalle...
Ja jos Anna, Hanna ja Johanna kolahtaa, kannattaa tarttua Fredrikssonin muihinkin kirjoihin!
24.3.2011
Ain't no sunshine...
...when he's gone! Kotitiikeri lähti etelään kalastuslomalle, ja minä olen täällä nyt jo ikävästä sykkyrässä. Miten hiljaiselta talo tuntuukaan!
Onneksi, onneksi Elias saa nauttia maailman ihanimmista lomapaikoista, joissa ei ikävä vaivaa. Sinne katti jäi tyytyväisenä hyvään hoitoon pinkkiä hiirtä järsimään. Ja matkakin sujui hyvin - heti kun varmistui, että auton nokka ei tällä kertaa kääntynyt eläinlääkäriaseman suuntaan.
Ja niin, ei auringonpaistetta ei todellakaan ole - on vaakasuoraan vellova lumimyräkkä. Jepjep.
Onneksi, onneksi Elias saa nauttia maailman ihanimmista lomapaikoista, joissa ei ikävä vaivaa. Sinne katti jäi tyytyväisenä hyvään hoitoon pinkkiä hiirtä järsimään. Ja matkakin sujui hyvin - heti kun varmistui, että auton nokka ei tällä kertaa kääntynyt eläinlääkäriaseman suuntaan.
Ja niin, ei auringonpaistetta ei todellakaan ole - on vaakasuoraan vellova lumimyräkkä. Jepjep.
22.3.2011
Miljoona, miljoona, miljoona...
...bliniä! Tuoksua, tuoksua, tuoksua suolakurkun! Siinä tiivistetysti taannoisen venäläisen illan sisältö. Smetanan ja voin kulutus oli kovaa - Suomen Kuvalehden kannessa samana päivänä mainostettu rasvakapina kävi toteen saman tien. Mutta kuten kokkiesikuvani ohjeisti: blinejä EI paisteta millään rypsiöljyillä! Uskoin, ja valelin lättyjä oikealla voisulalla mennen tullen. Ja totisesti: hyvää tuli! Blinireseptejä on maailma väärällään, mutta minä nappasin omani Koti ja keittiö -lehden nettisivuilta.
Alkuruokana tarjoiltiin tietenkin suolakurkkuja ja hunajaa, väliruokana blinejä, pääruokana pelmenejä ja jälkiruuaksi oli jääkarpaloita kuuman kinuskikastikkeen kera. Mahat killillään lauleskelimme (uikutimme) Uralin pihlajaa.
Ja suolakurkkukammoinen vieras joutui kasvamaan ihmisenä: "söin, kun muuta ei ollut tarjolla". Reipas tyttö! ;)
Alkuruokana tarjoiltiin tietenkin suolakurkkuja ja hunajaa, väliruokana blinejä, pääruokana pelmenejä ja jälkiruuaksi oli jääkarpaloita kuuman kinuskikastikkeen kera. Mahat killillään lauleskelimme (uikutimme) Uralin pihlajaa.
Ja suolakurkkukammoinen vieras joutui kasvamaan ihmisenä: "söin, kun muuta ei ollut tarjolla". Reipas tyttö! ;)
20.3.2011
Leffavinkkaus
Niinhän siinä YLEENSÄ käy, että hyvästä kirjasta tehty elokuva on korkeintaa välttävä tai heikko. Mutta ei tällä kertaa: Susanna Alakosken Sikaloiden pohjalta tehty elokuva Sovinto on hyvä. Ehkä siksi, että siinä ei edes yritetä yksi yhteen kuvittaa kirjaa, vaan tarinassa on kokonaan uusi näkökulma - alkoholistivanhempien tytär Leena on kasvanut aikuiseksi ja tehnyt pesäeron menneisyyteensä. Soitto sairaalasta pakottaa hänet kuitenkin matkalle sinne, mistä hän on koko ikänsä paennut. Tarina oli niin riipaiseva, että oli pakko tirauttaa pari kyyneltä karkkipussiin siellä salin pimeydessä.
Uskallan siis suositella sekä kirjaa että leffaa - ja mieluiten tässä järjestyksessä. Luonneroolin vetäisee etenkin pieni takkuinen koira roolinimeltään Terrie. Se näyttää juuri siltä kuin Alakosken kirjan perusteella kuvittelinkin!
Uskallan siis suositella sekä kirjaa että leffaa - ja mieluiten tässä järjestyksessä. Luonneroolin vetäisee etenkin pieni takkuinen koira roolinimeltään Terrie. Se näyttää juuri siltä kuin Alakosken kirjan perusteella kuvittelinkin!
17.3.2011
Kohtaamisia
Vaikuttaa siltä, että viime viikon toivomus on toteutumassa: energiaa tuntuu olevan aavistuksen enemmän. Vihdoin!
Viikkoon on mahtunut myös muutama niin hersyvä kohtaaminen, että vieläkin naurattaa. Eläköön ilo, eläköön tahaton tilannekomiikka!
Venäläisistä kokkauksista seuraa raporttia myöhemmin - ne olivat niin menestyksekkäät, että aion jälleen tarttua vispilään ja tarjoilla blinejä myös huomisille kyläilijöille.
Viikkoon on mahtunut myös muutama niin hersyvä kohtaaminen, että vieläkin naurattaa. Eläköön ilo, eläköön tahaton tilannekomiikka!
Venäläisistä kokkauksista seuraa raporttia myöhemmin - ne olivat niin menestyksekkäät, että aion jälleen tarttua vispilään ja tarjoilla blinejä myös huomisille kyläilijöille.
11.3.2011
Nuupallaan
Myös helmikuinen tulppaanikimppu noudatteli omistajansa mahtavaa vireystilaa. Tästä on vain yksi suunta... (Ja ei, se ei ole biojäte. Tilkka tuoretta vettä teki ihmeitä!)
10.3.2011
Juuret vai siivet?
Helmikuu on ollut pitkä ja raskas. Tuntuu, että olen viettänyt sitä lähinnä kahdessa paikassa: töissä ja kotona viltin alla täristen. Olen melkein ehtinyt juurtua sohvalleni. Tuntuu, että jos näen töllöstä vielä yhdenkin realityuusinnan, alan kirkua!
Toivon, että kevät ja valo antaisivat vähitellen juurien tilalle siivet. Tai ehkä sen tekee parin viikon päässä häämöttävä loma.
Instant-helpotusta on luvassa kuitenkin jo lauantaina, kun kylään saapuu joukko räväköitä naisia ja illan teema on venäläinen. Verkkosukat on hankittu, pelmenit varastoitu pakastimeen, kristallilasit kiillotettu ja bliniresepti googlattu. Davai!
Toivon, että kevät ja valo antaisivat vähitellen juurien tilalle siivet. Tai ehkä sen tekee parin viikon päässä häämöttävä loma.
Instant-helpotusta on luvassa kuitenkin jo lauantaina, kun kylään saapuu joukko räväköitä naisia ja illan teema on venäläinen. Verkkosukat on hankittu, pelmenit varastoitu pakastimeen, kristallilasit kiillotettu ja bliniresepti googlattu. Davai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
