Luovuus kukassa

Viime viikon leiritunnelmissa syntyi näin mehukasta askartelujälkeä. Nyt odotetaan jännityksellä ruukuista pukkaavia krasseja! Valitettavasti omalle kuistilleni pääsi näistä herkuista vain yksi. Se kaipaisi kovasti kaverikseen isoja piharuukkuja ja niihin orvokkeja, lobelioita, markettoja ja muita kesäkukkia. Strömsö-henkistä inspiraatiota odotellessa...

Taloon autioon...

Autiotaloissa on jotain äärimmäisen surullista - ja omalla tavallaan myös jotain kaunista. Kun näen autiotalon, alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Kuka tämän talon rakensi, kuka tässä asui? Kuka istutti pihalle nuo nyt jo villiintyneet omenapuut? Kuka nukkui tuossa kamarissa, jonka nurkka on romahtanut? Oltiinko täällä onnellisia? Mihin asukkaat lähtivät? Mikseivät he koskaan palanneet? Miksi talo ei saanut uusia asukkaita? Kuvan autiotalon bongasin Porkkalanniemestä.

Kakarana kävin aina kuikuilemassa autiotaloa, jonka ovessa luki koukeroisin kirjaimin E. Skytte. Ovi oli visusti lukossa eikä talo selvästikään ollut kokonaan hylätty - mutta E. Skytteä en ole tähän päivään mennessä mennessä ikinä nähnyt. Talon piha oli muuttunut niityksi ja pitsiverhot kellastuivat ikkunoissa. Kuvittelin E. Skytten vanhaksi baskeripäiseksi ja kyttyräselkäiseksi äijäksi. Aina talon pihalla salaa hiippailessani olin varma, että kohta olkapäähäni tarttuu äkäisen vanhan miehen koura...

Ei menny niinkun Strömsössä...

No juu. Pitikin mennä retostelemaan eilisillan menulla. Homma ei nimittäin menny ihan niinkun Strömsössä. Ei todellakaan.

Arvottuani kesäkurpitsan ja munakoison välillä päädyin kesäkurpitsaan ja ryhdyin väsäämään siitä tahnaa Jamie Oliverin reseptillä. Pilkoin kesäkurpitsat palasiksi ja hauduttelin niitä pannulla valkosipulin ja chilin kera. Sitten aloin mössäämään tekelettäni tahnaksi sauvasekoittimella. Ja kun selkäni käänsin ja puuhasin hetken jotain muuta (ja samaan aikaan vielä kerroin sohvalla nököttäville vieraille, että kesäkurpitsatahnaa tässä kokeilen, varmaan pitaleivän kanssa hyvää) niin se hemmetin tahna hyppäsi pöydältä ja pläjähti keittiön matolle, lattialle, kaappien oviin, tuolinkarmeihin... Se siitä sitten.

Onneksi tsatziki ei harannut vastaan. Illasta tuli loppupeleissä ihan onnistunut.

Ja kun tästä takaiskusta toivun, palaan vielä kesäkurpitsatahnan pariin. Ehdin nimittäin maistaa vähän ennen katastofia ja hyvää oli.

Kesäkurpitsa vai munakoiso?

Arkivapaissa on ripaus luksusta. Silloin ehtii juoda aamulla kolme kupillista teetä ja pähkäillä rauhassa, mitä tarjoaa perjantai-illan vieraille. Couscoussalaattia? Tsatzikia? Munakoisotahnaa ja pitaleipiä? Vai ehkä sittenkin kesäkurpitsatahnaa?

Sen ainakin tiedän, että illan sapuskoihin sisältyy oman "Strömsöni" (eli maailman pienimmän kasvimaan) tuotteita: raparperia, ruohosipulia ja herneenversoja. I'm so proud!

Ovikellon sointiin ei ole enää montaa tuntia, joten nyt on aika siirtyä pohdiskeluista tositoimiin.

Häppeninkii!

Olen vannoutunut kesäihminen, jonka energian määrä on suorassa suhteessa keväällä lisääntyvään valoon. Ja kesäenergia täytyy tietenkin kanavoida menoon ja meininkiin, eikä sohvannurkassa nököttämiseen (johon keskityn täysin rinnoin sitten, kun räntäsateet alkavat).

Hesarin välissä kolahti tuossa eräänä päivänä kesäliite, jonka lukaistuani vakuutuin siitä, etten suinkaan ole ainoa touhua kaipaava kesäihminen tässä maassa. Erilaisia kesäfestareita runonlaulannasta eukonkantoon riittää joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Ympyröin liitteestä potentiaalisimmat kesämenot. Ainakin näihin on päästävä: Ruisrock, Asuntomessut, Savonlinnan oopperajuhlat, Tuusulan rantatien taiteiden yö, Lappeenrannan kesäteatteri, Imatran Bigbandit...

Biitsillä

Kesävieraamme pääsi kuin pääsikin kirmailemaan, ja vielä biitsille! Vesi oli tosin sen verran kylmää, että kaveri päätti olla heittämättä talvikilpeään (kilpikonnien vastine talviturkille).

Nämä kuvat ovat Saimaan saaresta, ja kuvanottohetken jälkeen sää on kylmennyt noin 15 astetta. Helle in memoriam!

Toisenlaiset frendit

Työkaveri totesi kahvitunnilla, että on rikollista suositella toisille telkkarisarjoja, jotka ovat jo lopuillaan. Mutta teen se silti: ihmiset, katsokaa Toisenlaisia frendejä! Kehitysvammaisilta kaveruksilta voi oppia paljon ystävyydestä, ilosta, unelmista ja juhlimisesta. Ja siitä, että reissussa kuin reissussa tärkeintä ovat hyvät eväät.

(Tämän tekemäni rikoksen suuruutta ehkä vähentää se, että vanhat jaksot ovat katsottavissa YLE Areenassa. Mattimyöhäisetkin ehtivät mukaan!)

Kesälista

Se taisi olla jonkun vanhan Olivia-lehden pääkirjoitus, jossa toimittaja kertoi tekevänsä kesäksi listan. Kesälistaan on kirjataan kaikki sellaiset jutut, joita kesällä haluaa tehdä. Muuten saattaa käydä niin, että kesä lomineen hujahtaa ohi ilman, että saa oikein mitään kesäistä tehtyä. Minulla ei tuota huolta ole, sillä olen hurjalla tarmolla kesäpuuhien parissa heti kun aurinko vähän pilkistää ja lämpöasteet kiipeävät yli viidentoista.

Mutta JOS tekisin kesälistan, siitä löytyisivät ainakin seuraavat asiat:
- uiminen järvissä ja lammissa
- pallojätskin syöminen
- piknikkailu ja grillailu
- paljain varpain kuljeskelu
- kesäteatterissa käynti
- ainakin yhdet festarit

Kiitos toukokuisen hellepläjäyksen, kesälista on jo suoritettu yli puolivälin. Täytynee keksiä täýdennystä!

Japanialainen dekkari

Olen yleensä melko nopea lukija, ja etenkin mieleisiä kirjoja harpon menemään vauhdilla. Huonot puolestaan jätän suosiolla kesken - miksi tuhlata niiden tahkoamiseen aikaansa ja elämäänsä...?

Yöpöydälläni on kuitenkin jo tolkuttoman kauan pyörinyt Sujata Masseyn ensimmäinen Rei Shimura -dekkari, johon veljeni kehujen ansiosta tartuin. Kirjassa on periaatteessa koossa ihan kelpo dekkarin ainekset minun makuuni: ei liikaa verta, ei politiikkaa, ei ydinsodan uhkaa, ei kaapattuja lentokoneita (eli kysymyksessä ei todellakaan ole mikään "äijädekkari").

Mutta joku siinä vaan mättää: olen takunnut tansukirstujen ja kanjien ja sanien ja ties minkä japanilaisten juttujen maailmoissa jo kuukausitolkulla (ja siinä sivussa lukaissut läjän muita mielenkiintoisempia kirjoja).

Nyt en kuitenkaan aio enää luovuttaa - haluan tietää, kuka on murhaaja. Tällä lukuvauhdilla se selviää hetikohta marraskuussa.

Kaikella on hintansa

Tulipa sekin selvitettyä: 300 metrin ilta-ajelu taksilla maksoi 8,40. Ihanan kallista!

Kohtuullisen kova hinta takkuilevasta kommunikaatiosta: sovittu kyyti ja minä oltiin eri osoitteissa ja kyydin kännykkä vielä kolmannessa.

Mutta nyt: kohti parempaa huomista, kiitos!

Yökyläilijä

Meillä on vieras. Hän murjottaa kodinhoitohuoneen nurkassa ja ikävöi lattialämmityksestä huolimatta omaa kotoista lämpölamppuaan.

Jos keli vähän lämpenisi, päästäisin hänet ulos kirmailemaan. Se on nimittäin maalaislomissa parasta! (Kuvassa viime kesän kirmailua ja herkkujen ahmimista.)

Ei ihan nappiin

...mennyt eilinen ostosreissumme. SkodaMies tiivisti tunnelman: "Piti ostaa takka ja kirjahylly, mutta ostin vaan pehmiksen".

Takka oli kyllä tarkoitus tilata, mutta kirjahyllyn suhteen ollaan vasta haaveiluasteella. Vaan eipä saatu takkaakaan, kun oltiin väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi sentään saatiin pehmistä. Ja Maija Vilkkumaan tuorein levy.

Ja juuri kun kurvasimme täpötäyteen Jumboon, jossa perheen pienimmät kirkuivat itkupotkuraivareitaan, soi autostereoissa tämä:

En halua autoo
en haluu kirjoittaa kirjaa
en tavata paavii
en haluu pysytellä hiljaa
en halua mennä
lauantaisin Ikeaan ja Jumboon
en halua nostaa
juhlapäivinä lippua salkoon

(Maija Vilkkumaa: Rock'n'roll)

Home sweet home

Ystävä sai viime viikonloppuna uuden kodin. Kaveriporukka sai runsaasti hyötyliikuntaa.

Toivotaan, että ystävä ja hänen yhteen muuttolaatikkoon pakatut Image-lehden vuosikertansa (vuodesta -96 eteenpäin) viihtyvät uudessa kodissaan hyvin. Ja pitkään!

Rakkauden tekoja

Uikutukseni keskeneräisen kaulaliinan kohtalosta on kuultu: postissa saapui luokseni yllätyspaketti, joka sisälsi viisi kerää juuri sitä oikeaa lankaa.

Tilauksen oli tehnyt huolellisen pohjatyön perusteella SkodaMies. Hän oli Facebookin minulta salatussa profiilissaan kysellyt, että mistä kyseistä lankaa saattaisi löytyä, ja sosiaalinen verkosto oli ryhtynyt hommiin. Yksi kartoitti Sellon Prisman ja Citymarketin hyllyt, toinen kävi Parikkalan Tokmannilla, kolmas googlasi lankakauppoja netistä...

Ja tsadaa: yhden pienen lankoja netissä kauppaavan firman hyllynnurkasta löytyi juuri sitä kaivattua lankaa, juuri riittävästi. Nyt puikot kilkkaavat taas!

Kiitos SkodaMies, kiitos ihanat immeiset Naamakirjassa! Se paljon kohkattu "sosiaalinen media" toimii sittenkin!

Tätä voisi hyvällä syyllä kutsua rakkauden teoksi!

Bunkkerin vankina

Ulkona paistaa aurinko siniseltä taivaalta ja toimistobunkkerissa istuminen tuntuu... SIETÄMÄTTÖMÄLTÄ! Työpöydällä pyörii pieniä ja isoja keskeneräisiä juttuja, mutta tuntuu, etten saa oikein otetta mistään. Ja jos yhden pienen nippeliasian saankin hoidettua, kymmenen muuta odottaa jonossa vuoroaan.

Yleensä olen tähän aikaan vuodessa täynnä energiaa, mutta nyt olen jotenkin hukassa. Ideat eivät pulppua, into ei riitä (tai jos riittääkin, se ei kohdennu mihinkään järkevään, vaan lähinnä Wii fitin pelaamiseen ja jäätelönsyöntiin). Viikonloppu ja vapaus, tule jo!