Uuden vuoden vierasta odotellessa ryhdyin listaamaan kuluneen vuoden helmiä ja katsomaan (jo toista kertaa viikon sisällä) Liisamaija Laaksosen Lumikkeja. Se on muuten yksinkertaisuudessaan ihan järjettömän hyvä...!
Ja listaus tulee tässä. Vuoden 2010 paras...
Tuttavuus: Kotitiikeri Elias
Reissu: Beijing
Haaste: Villatakin neulominen valmiiksi asti
Herkku: Kulmakonditorian salmiakkimarenki
Juoma: Itse tehty puolukkaglögi
Ylläri: SkodaMiehen uusi työ
Hankinta: Takka
Kirja: Eve Hietamiehen Yösyöttö
Leffa: Kosto
Levy: Rajattoman Tarinoita
Ilmiö: Pitkä, kuuma kesä...
Homma: Kissan silitys
Resepti: Kurpitsaraviolit
Häppeninki: Ruisrock
Aikaansaannos: Huvimaja (sitten lopulta, kuitenkin)
Nyt kohti uutta!
31.12.2010
28.12.2010
Viesti sohvanpohjalta
Oih loma, se pitää meitä niin hyvänä! Me nukutaan sataan ja haahuillaan vielä senkin jälkeen pari tuntia yöpuvuissa. Tavataan ystäviä, neulotaan lapasia, luetaan kirjoja ja syödään suklaata. Ja kotitiikeri, se kiehnää keittiössä ja saa äidiltäni Shebaa (ei sitä tavallista arkista pussiruokaa).
Voi olla, että kun palaamme kotiin, kukaan meistä ei mahdu ovesta sisään...
Voi olla, että kun palaamme kotiin, kukaan meistä ei mahdu ovesta sisään...
25.12.2010
iRiemu
Joulupäivän ähkyinen blogaus tapahtuu siskon iPadilla, jota minä, keskiajalle juuttunut nippelivastustaja, pääsin testaamaan. Voiko tällainen ohut läpyskä korvata uuden kirjan tuoksun ja sivujen rapinan tai postilaatikosta löytyvän hömppälehden viehätyksen...? Tuskin, mutta voisin helposti kuvitella sen korvaavaan kilokaupalla painavan raahattavan (jota myös kannettavaksi kutsutaan). Nyt palaan pari sataa vuotta ajassa taaksepäin ja tartun perinteisen kirjapainotaidon hedelmään eli joululahjakirjaan...
24.12.2010
Joulu
Joulu, se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja joskus unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
Mika Waltari
22.12.2010
Kierrokset nollilla
Töihin liittyvä jouluralli on ohi. Nyt vielä hieman paperihommia (muun muassa maailmanlopunpitkä matkalasku) ja se oli sitten siinä tämän vuoden osalta. Nyt istun koneen ääressä jo toista tuntia ja kuuntelen lauluyhtye Viittä. Saada nähdä, saanko itsestäni jotain irti vielä tänään. (Tuskin)
Joulukissan koulutus on vielä hieman kesken. Se otti äsken lähikontaktia kynttilään ja haisteli sitten hyvin hämmentyneenä, että mistä palaneen käry tulee. Hajun lähteeksi paljastuivat kärventyneet häntäkarvat. Kotiväki, kaivakaa sammutuspeitteet esiin! Huomenna tulemme joulunviettoon!
20.12.2010
Perinteet kunniaan!
Lauantai oli hämmentävä sekoitus, johon liittyi muun muassa vanhoja kirkkoja, öljyttyjä rintoja, tonttu-ruokalajeja ja maailman toiseksi surullisin joululaulu. (Koska se surullisin on tämä.)
Eläköön itse luodut jouluperinteet! Niiden voimin jaksan aattoon asti, vaikka töissä on silkkaa härdelliä ja langat pysyvät hyppysissä vain vaivoin.
Eläköön itse luodut jouluperinteet! Niiden voimin jaksan aattoon asti, vaikka töissä on silkkaa härdelliä ja langat pysyvät hyppysissä vain vaivoin.
19.12.2010
Luvassa lunta...
Ulkona lumimyräkkä, päässä soi Juicen Jouluvirsi. Neljäs kynttilä on sytytetty, jäljellä ei ole enää kovin montaa luukkua...
Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.
Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.
Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.
Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.
On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi...
Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.
Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.
Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.
Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.
On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi...
10.12.2010
Frank is not my man
Töllöttimessä (FST vitosella) pyörii sarja Tanskalainen maajussi, jossa Frank asuu perheineen vanhassa valkoiseksi rapatussa talossa peltojen keskellä. Ohjelman nimi on hämäävä, sillä Frank on enemmän elämäntapahippi kuin oikea maajussi. En oikein tiedä, mistä Frank perheelleen leivän repii, sillä tämän päivän jaksossa kerrottiin, viljasatoa oli kertynyt kesän aikana vain kaksi puolikasta säkkiä. Ehkä Tanskan televisio kirjoittaa Frankille shekin jokaisesta kuvatusta jaksosta. Muun muassa tämmöistä tilalla puuhataan:
Talonpito vaatii rahaa ja Frank lähtee Århusiin myymään yrttejään ja pullottamaansa koivunmahlaa. Ja nikkaroitavaa riittää, sillä hanhetkin tarvitsevat mukavan asumuksen.
Frankilla on kädet täynnä töitä, sillä navetan ovi on saatava valmiiksi, tupa viimeisteltyä ja kohta on ensimmäiset vuohetkin lahdattava sekä omenapuut oksastettava. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia.
Rasittavinta Frankissa on se, että mies tekee koko ajan kaikkea, mutta ei tunnu saavan oikein mitään valmiiksi. Ohjelma loikkii puuhasta toiseen niin, että heikompaa sohvalla hengästyttää. Esimerkiksi tänään Frank esitteli ensin viljasatoaan ja rottien tekemiä koloja aitassaan, mutta päättikin sitten korjata vanhan reen. Kesken rekiurakan hän menikin sisälle katsomaan, kun vaimo tekee leipää. Reki jäi kesken. Sisällä ollessaan Frank esitteli katsojille vanhan puuhellan, jonka hän oli köijännyt taloon sisään. "Mutta tätä ei voi käyttää, sillä siinä ei ole savupiippua. Ja sitä minulla ei ole nyt aikaa tehdä, sillä pitää mennä tappamaan hanhia", totesi Frank iloisesti. Kun hanhet oli lahdattu ja tuotu keittiöön, Frank lähti pusikkoon katkomaan oksia tehdäkseen kelkan pojalleen. Ja siihen se jakso sitten loppuikin (ei kelkasta vilaustakaan).
Luojan kiitos Frankin vaimo tuntuu olevan pitkämielisempää sorttia kuin minä. Näin jo sieluni silmin itseni ravistelemassa Frankkia sinisen työtakin kauluksista ja kirkumassa, että VOISITKO JOSKUS VAIKKA JONKUN JUTUN TEHDÄ IHAN KERRALLA VALMIIKSI ASTI, PRKL! Silloin ohjelma todellakin sisältäisi voimakkaita kohtauksia.
Onneksi, onneksi Frank is not my man.
Talonpito vaatii rahaa ja Frank lähtee Århusiin myymään yrttejään ja pullottamaansa koivunmahlaa. Ja nikkaroitavaa riittää, sillä hanhetkin tarvitsevat mukavan asumuksen.
Frankilla on kädet täynnä töitä, sillä navetan ovi on saatava valmiiksi, tupa viimeisteltyä ja kohta on ensimmäiset vuohetkin lahdattava sekä omenapuut oksastettava. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia.
Rasittavinta Frankissa on se, että mies tekee koko ajan kaikkea, mutta ei tunnu saavan oikein mitään valmiiksi. Ohjelma loikkii puuhasta toiseen niin, että heikompaa sohvalla hengästyttää. Esimerkiksi tänään Frank esitteli ensin viljasatoaan ja rottien tekemiä koloja aitassaan, mutta päättikin sitten korjata vanhan reen. Kesken rekiurakan hän menikin sisälle katsomaan, kun vaimo tekee leipää. Reki jäi kesken. Sisällä ollessaan Frank esitteli katsojille vanhan puuhellan, jonka hän oli köijännyt taloon sisään. "Mutta tätä ei voi käyttää, sillä siinä ei ole savupiippua. Ja sitä minulla ei ole nyt aikaa tehdä, sillä pitää mennä tappamaan hanhia", totesi Frank iloisesti. Kun hanhet oli lahdattu ja tuotu keittiöön, Frank lähti pusikkoon katkomaan oksia tehdäkseen kelkan pojalleen. Ja siihen se jakso sitten loppuikin (ei kelkasta vilaustakaan).
Luojan kiitos Frankin vaimo tuntuu olevan pitkämielisempää sorttia kuin minä. Näin jo sieluni silmin itseni ravistelemassa Frankkia sinisen työtakin kauluksista ja kirkumassa, että VOISITKO JOSKUS VAIKKA JONKUN JUTUN TEHDÄ IHAN KERRALLA VALMIIKSI ASTI, PRKL! Silloin ohjelma todellakin sisältäisi voimakkaita kohtauksia.
Onneksi, onneksi Frank is not my man.
8.12.2010
Oi katso Suomi!
Tänään vietettiin Sibeliuksen syntymäpäivää ja podettiin maansurua Kari-Tapion kuoleman johdosta. Ei kulje miehen juna enää (ja sen kunniaksi VR myöhästytti juniaan n. 15 minuutilla. What a tribute!).
Kävin iltahämärissä hiippailemassa Ainolan lumisella pihalla ja vahingossa taisin ikuistaa kuvaani säveltäjän haamun...
2.12.2010
Tylypahkan koulukuoro
Mikä tuo joulufiiliksen? No eivät ainakaan jouluvalot, joiden takia on tehty jo kaksi tavarataloreissua ja jotka eivät VIELÄKÄÄN suostu palamaan kunnolla!
Ehkä se on musiikki: laulettu, soitettu, kuunneltu. Joulukonserttiputki avattiin tänään Cantores Minoreksen kanssa, ja tästä jatketaan sitten ainakin Jakarandan ja Rajattoman seurassa.
CM:n konserttiin saimme "korruptioliput", itse en olisi välttämättä sellaisia ostanut. Kuoro on jotenkin niin tylypahkamainen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Että pojankoltiaiset valkoisissa kaulureissaan ihan oikeasti viettävät vapaa-aikansa kuoroteoksia hoilotellen sen sijaan, että pelaisivat lätkää tai pleikkaa...? Jotain hämärää siinä täytyy olla.
Mutta Jouluyö, juhlayö kajahti silti aika komiasti.
Ehkä se on musiikki: laulettu, soitettu, kuunneltu. Joulukonserttiputki avattiin tänään Cantores Minoreksen kanssa, ja tästä jatketaan sitten ainakin Jakarandan ja Rajattoman seurassa.
CM:n konserttiin saimme "korruptioliput", itse en olisi välttämättä sellaisia ostanut. Kuoro on jotenkin niin tylypahkamainen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Että pojankoltiaiset valkoisissa kaulureissaan ihan oikeasti viettävät vapaa-aikansa kuoroteoksia hoilotellen sen sijaan, että pelaisivat lätkää tai pleikkaa...? Jotain hämärää siinä täytyy olla.
Mutta Jouluyö, juhlayö kajahti silti aika komiasti.
30.11.2010
Kokoaikaista konsultointia
On paljastunut, että kissamme on kokopäivätoiminen konsultti. Hänen yrityksenä Cat Consulting Oy konsultoi kaikkia mahdollisia aloja ja aihepiirejä, ja Senior Advisor Executive Consult Elias Furrybum seuraa kotitaloutemme tapahtumia tiiviillä otteella.
Tässä varmistetaan printtauksen onnistumista...
...ja tässä konsultti pitää huolta, että iltapesu tulee hoidettua huolella.
Tässä avustetaan matkalaukun purkamisessa...
...ja tässä oli meneillään tietokonekonsultointi, mutta session venähdettyä kovin pitkäksi konsultti uuvahti läppärin muuntajan lämpöön.
Sanomattakin selvää, että meillä on nyt homma hanskassa!
Tässä varmistetaan printtauksen onnistumista...
...ja tässä konsultti pitää huolta, että iltapesu tulee hoidettua huolella.
Tässä avustetaan matkalaukun purkamisessa...
...ja tässä oli meneillään tietokonekonsultointi, mutta session venähdettyä kovin pitkäksi konsultti uuvahti läppärin muuntajan lämpöön.
Sanomattakin selvää, että meillä on nyt homma hanskassa!
28.11.2010
Adventus Domini
Kun kello löi kaksitoista, kajahti Jouluradiosta Hoosianna. Jouluvalot on viritelty pihalle, kynttilät ikkunalle. Enkelit parveilevat takanreunuksella. Tästä alkaa odotuksen aika!
26.11.2010
Tanssiopen laskuoppi
Jatkan vielä nillitystäni tanssitunnin sijaismaikasta. Jostain syystä tämä nainen oli saanut päähänsä, että me kaikki olemme kykenemättömiä laskemaan neljää pidemmälle. Siispä ohjeistukset olivat kaikki tyyliä: "Nyt mennään vasemmalle neljä... ja sitten vielä kaksi" tai "nyt kaksi eteen ja sitten vielä kaksi ja sitte vielä kaksi". Siis WHAT? Eikö neljä ja sitten vielä kaksi ole sama kuin kuusi? Miksei vaan voi sanoa kuusi?
Tätä ihmettelee takarivin hymytön jumppanatsi.
Tätä ihmettelee takarivin hymytön jumppanatsi.
24.11.2010
22.11.2010
Pakkohymy
Tanssitunnin veti sijainen, joka muistutti Maija Vilkkumaata. Maija Vilkkumaata, joka on vetänyt yliannoksen piristäviä aineita.
Hemmetin nainen, yritti pakottaa meidät HYMYILEMÄÄN! Eikö se riitä, että olen raahautunut halki marraskuisen pimeyden, kylmyyden ja märkyyden veivaamaan lanteitani hikiseen jumppasaliin? Pitääkö siinä vielä HYMYILLÄKIN? Hemmetti soikoon!
Hymy on ilmiö, joka ilmestyy naamalle spontaanisti, jos ilmestyy. Usein se tulee vasta siinä vaiheessa, kun kaadun takaisin kotisohvan imuun voittajafiiliksellä: tulipahan käytyä!
Hemmetin nainen, yritti pakottaa meidät HYMYILEMÄÄN! Eikö se riitä, että olen raahautunut halki marraskuisen pimeyden, kylmyyden ja märkyyden veivaamaan lanteitani hikiseen jumppasaliin? Pitääkö siinä vielä HYMYILLÄKIN? Hemmetti soikoon!
Hymy on ilmiö, joka ilmestyy naamalle spontaanisti, jos ilmestyy. Usein se tulee vasta siinä vaiheessa, kun kaadun takaisin kotisohvan imuun voittajafiiliksellä: tulipahan käytyä!
17.11.2010
Päivän listaus
Tykkään…
salmiakista, jopoista, nacho cheese ballseista, järvissä uimisesta, vastaleikatun nurmikon tuoksusta, Uppo-Nallesta, apinoista, yökukkumisesta ja pitkään nukkumisesta, käsillä tekemisestä, yhteislauluista, vanhoista taloista, matkoista, suomirockista, lukemisesta, kirjoittamisesta, afrikkalaisesta tanssista, tennareista, keskusteluista, historiallisista hömppäkirjoista, kuohuviinistä, kissoista, tähtitaivaasta, avojaloin kulkemisesta, sisustuslehdistä, keväästä, italialaisesta ruuasta, nuotioista ja päiväkirjoista.
En tykkää…
maksasta, käärmeistä, bikineistä, numeroista, aerobicistä, penkkiurheilusta, makeista hedelmäkarkeista, suorittamisesta, turkiksista, oluesta, prinsessoista, action-elokuvista, teknisistä nippeleistä, glitteristä, kiireestä, elitismistä, keinomatskuista, sushista, vähähiilihydraattisesta elämästä, vaaleanpunaisesta, verkostomarkkinoinnista, marraskuusta, sukkahousuista, minimalismista, sorbetista, herätyskelloista, netin keskustelupalstoista, auringonottamisesta, fanaattisuudesta enkä vöistä.
salmiakista, jopoista, nacho cheese ballseista, järvissä uimisesta, vastaleikatun nurmikon tuoksusta, Uppo-Nallesta, apinoista, yökukkumisesta ja pitkään nukkumisesta, käsillä tekemisestä, yhteislauluista, vanhoista taloista, matkoista, suomirockista, lukemisesta, kirjoittamisesta, afrikkalaisesta tanssista, tennareista, keskusteluista, historiallisista hömppäkirjoista, kuohuviinistä, kissoista, tähtitaivaasta, avojaloin kulkemisesta, sisustuslehdistä, keväästä, italialaisesta ruuasta, nuotioista ja päiväkirjoista.
En tykkää…
maksasta, käärmeistä, bikineistä, numeroista, aerobicistä, penkkiurheilusta, makeista hedelmäkarkeista, suorittamisesta, turkiksista, oluesta, prinsessoista, action-elokuvista, teknisistä nippeleistä, glitteristä, kiireestä, elitismistä, keinomatskuista, sushista, vähähiilihydraattisesta elämästä, vaaleanpunaisesta, verkostomarkkinoinnista, marraskuusta, sukkahousuista, minimalismista, sorbetista, herätyskelloista, netin keskustelupalstoista, auringonottamisesta, fanaattisuudesta enkä vöistä.
11.11.2010
Lokikirja
Tällä kertaa yhden naisen lukupiiri tarttui Pirkko Saision Lokikirjaan ja suosittelee sitä lämpimästi kaikille merenkulkijoille ja maakravuille.
Kirja sisältää uljaan mahonkiristeilijä Dianan kuvitettuja seikkailuja sekä makeilta että suolaisilta vesiltä. Reissuilla sattuu ja tapahtuu, ja Saisio kirjaa tapahtuneet hersyvästi lokikirjan kansien väliin.
Kirjan etukannessa kerrotaan näin: ”Merenkulkija Pirkko Saision väitetään kirjoittaneen useita kirjoja, jotkut kuulemma oikein paksujakin. Internetissä liikkuu sellainen tieto, että hän olisi voittanut Finlandia-palkinnon.”
Tunnustan, että Lokikirja on ainoa Pirkko Saision kirjoittama kirja, jonka olen lukenut (loppuun asti). Mutta se olikin niin mainio, että Yhden naisen lukupiirin on ehkä pakko tarkistaa asenteitaan tässä kohtaa ja tarttua johonkin muuhunkin opukseen.
Kirja sisältää uljaan mahonkiristeilijä Dianan kuvitettuja seikkailuja sekä makeilta että suolaisilta vesiltä. Reissuilla sattuu ja tapahtuu, ja Saisio kirjaa tapahtuneet hersyvästi lokikirjan kansien väliin.
Kirjan etukannessa kerrotaan näin: ”Merenkulkija Pirkko Saision väitetään kirjoittaneen useita kirjoja, jotkut kuulemma oikein paksujakin. Internetissä liikkuu sellainen tieto, että hän olisi voittanut Finlandia-palkinnon.”
Tunnustan, että Lokikirja on ainoa Pirkko Saision kirjoittama kirja, jonka olen lukenut (loppuun asti). Mutta se olikin niin mainio, että Yhden naisen lukupiirin on ehkä pakko tarkistaa asenteitaan tässä kohtaa ja tarttua johonkin muuhunkin opukseen.
8.11.2010
Apteekkarin residenssi
Kuten muutamista aiemmista postauksista ehkä on käynyt ilmi, yksi heikkouksistani ovat kauniit vanhat talot. Nämä kuvat ovat Villa Hvittorpista, apteekkari Westerlundin rakennuttamasta huvilasta Kirkkonummelta, jossa pääsin eilen käymään. Villa Hvittorp on rakennettu vuosina 1901-1904 ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen. Eipä siis ihme, että talo ainakin ulkoisesti tuo mieleen "läheskaimansa" Hvitträskin, arkkitehtiherrojen oman ateljeekodin.
Kansallisromanttista tunnelmaa henkivä huvila seisoo ylväänä graniittiportaiden päässä järven rannalla. Apteekkari Westerlund vaihtoi 1800-luvun lopussa lääkkeiden myymisen musiikkiliikkeen pitoon ja kaveerasi musiikkipiirien kanssa. Hvittorpissa kyläili muun muassa Jean Sibelius, jonka nuottien kustantamiseen Westerlundilla oli yksinoikeus.
Nykyään villassa kokoustetaan ja juhlitaan - yläkerrassa on myös pieni kukkakattoinen kappeli! Harmi, että omat häät on jo vietetty...
6.11.2010
Muumin näköinen nainen
Ihailen salaa kerrospukeutujia. Lehdissä ja NoaNoan näyteikkunassa näyttää niin kivalta, kun päällekkäin on puettu kaksi vähän erimittaista hametta, paksut sukkikset, lyhythihainen paita, pitkähihainen paita, neuletakki ja huivi ja… Muotiblogeissakin sanotaan, että syksyssä ihaninta on se, että ”voi taas kerrostaa päälle villaa”.
Entäpä meikäläisen todellisuudessa…? Kun kerrostan päälle kaksi paitaa ja kiedon kaulaan huivin, olo on kuin Muumipeikon ja Michelinukon risteytyksellä. Se ei välttämättä NÄYTÄ siltä, mutta tuntuu! Kaksi hametta ja sukkahousut? Pelkkä ajatus alkaa kuristaa, puristaa ja kutittaa!
Olen onnellisimmillani olosuhteissa, joissa pärjää yhdellä kohtuullisen ohuella vaatekerroksella (plus alusvaatteilla). Suomen kesä on oikeastaan siinä suhteessa aika optimaalinen. Paita ja housut. Paita ja hame. Kenkiin ei tarvita sukkia ja pihalla voi viipottaa avojaloinkin. Takkia ei tarvita. Oih onnea!
Tuota auvon aikaa odotellessa psyykkaan itseäni kestämään marraskuista todellisuutta, jossa kerrostaminen on kansallinen pakko. Sukkahousut ovat saatanan keksintöä!
Entäpä meikäläisen todellisuudessa…? Kun kerrostan päälle kaksi paitaa ja kiedon kaulaan huivin, olo on kuin Muumipeikon ja Michelinukon risteytyksellä. Se ei välttämättä NÄYTÄ siltä, mutta tuntuu! Kaksi hametta ja sukkahousut? Pelkkä ajatus alkaa kuristaa, puristaa ja kutittaa!
Olen onnellisimmillani olosuhteissa, joissa pärjää yhdellä kohtuullisen ohuella vaatekerroksella (plus alusvaatteilla). Suomen kesä on oikeastaan siinä suhteessa aika optimaalinen. Paita ja housut. Paita ja hame. Kenkiin ei tarvita sukkia ja pihalla voi viipottaa avojaloinkin. Takkia ei tarvita. Oih onnea!
Tuota auvon aikaa odotellessa psyykkaan itseäni kestämään marraskuista todellisuutta, jossa kerrostaminen on kansallinen pakko. Sukkahousut ovat saatanan keksintöä!
3.11.2010
Prinsessapäivä
Eilen vietin (sattumalta) päivän prinsessa-teemalla. Kävin Kauppatorilla vilkuttamassa Vickanille ja Danielille ja sen jälkeen kävin katsomassa Prinsessa-elokuvan.
On hämmästyttävää, että on olemassa ihmisiä, joiden pääasiallinen tehtävä maailmassa on hymyillä ja vilkuttaa rahvaalle.
Hämmästyttävää on myös se, miten mieleltään sairastuneita on Suomessa hoidettu vielä muutama vuosikymmen sitten. Lobotomia kuulostaa NYT hurjalta - mitkä mahtavat tämän ajan hoitokeinoista olla sellaisia, jotka nostavat viidenkymmenen vuoden päästä ihokarvat pystyyn...?
On hämmästyttävää, että on olemassa ihmisiä, joiden pääasiallinen tehtävä maailmassa on hymyillä ja vilkuttaa rahvaalle.
Hämmästyttävää on myös se, miten mieleltään sairastuneita on Suomessa hoidettu vielä muutama vuosikymmen sitten. Lobotomia kuulostaa NYT hurjalta - mitkä mahtavat tämän ajan hoitokeinoista olla sellaisia, jotka nostavat viidenkymmenen vuoden päästä ihokarvat pystyyn...?
2.11.2010
Elämän arvosanat
Jos elämässä jaettaisiin arvosanoja, saisin kiitettäviä popcornin tekemisestä (kattilassa, ei mikrossa), kirjojen lukemisesta, nukkumisesta, kenkien ostamisesta, kälättämisestä ja järviuimisesta. Ainakin.
Kasia ja seiskaa tulisi erinäisistä käsitöistä, puutarhuroinnista, aloitettujen projektien loppuunsaattamisesta ja itsehillinnästä. Välillä onnistuu, välillä ei.
Ja siivoamisessa, laskujen maksamisessa ajallaan ja hiihtämisessä mentäisiin vähän rimaa hipoen.
Tai niin kuin nykypäivän koulujen sanallisissa arvioissa kauniisti sanotaan: ”näissä tarvitset vielä harjoitusta”.
Kasia ja seiskaa tulisi erinäisistä käsitöistä, puutarhuroinnista, aloitettujen projektien loppuunsaattamisesta ja itsehillinnästä. Välillä onnistuu, välillä ei.
Ja siivoamisessa, laskujen maksamisessa ajallaan ja hiihtämisessä mentäisiin vähän rimaa hipoen.
Tai niin kuin nykypäivän koulujen sanallisissa arvioissa kauniisti sanotaan: ”näissä tarvitset vielä harjoitusta”.
31.10.2010
Aatteen mies
Kiina on selvästi ollut suurten johtajien maa. Keisarillista loistoa ja pönötystä saattoi vielä aavistella Kielletyssä kaupungissa ja Taivaan temppelissä. Ja oma lukunsa on tietenkin puhemies Mao, jonka mahtipontinen mausoleumi seisoo keskellä Taivaallisen rauhan aukiota. Aina aamupäivisin sitä kiersi satojen metrien jono, kun kansa meni kunnioittamaan puhemiehen balsamoitua ruumista. Hyvin, hyvin hämmentävää touhua!
30.10.2010
Muurille!
Kiinassa on tietenkin käytävä muurilla. Me jätimme ostamatta lentoyhtiön tarjoaman kalliin retken - onneksi, sillä periltä löytyi vastaava reissu viisi kertaa halvemmalla. Matkaan lähdettiin autokuskin, oppaan ja kuuden turistin voimin. Meidän lisäksemme kyydissä olivat "Israelin pappa" ja "Madridin karjut". Israelin pappa oli valkohapsinen vähän kumara vanha mies, joka vaikutti olevan vähän hukassa - mutta sitten paljastuikin, että papalla on rautaiset reisilihakset ja takana jo pari viikkoa reissailua Etelä-Koreassa ja Japanissa. Madridin karjut olivat nelikymppinen äijäporukka, joka kuorsasi takapenkillä koko menomatkan ja joista eräälle kiinalaisen lääketieteen asiantuntija povasi, että "you have a hot liver". (No sen tietämiseen ei kyllä kummoista asiantuntijaa tarvita, että poikaporukan reissulla maksa vinkuu...).
Ja niin... SkodaMies ei koskaan päässyt sille tornille asti, jossa tuo punainen plakaatti liehui. Kävin nappaamassa siitä kuvan ja kipitin sitten viemään alempana muurilla lekottelevalle miehelle Maon terveiset.
Chopstick-challenged
Reissumme suurin haaste taisi olla puikoilla syöminen. Taito, joka oli välttämätön opeteltava, jos halusi syödä muuallakin kuin Mäkisen purkerissa kultaisten kaarten alla.
Muutaman kerran meinasi iskeä nälkäraivo, kun annos höyrysi lautasella, mutta sitä ei millään meinannut saada sieltä lautaselta suuhun asti.
Merkittävä oivallus tuli naapuripöydästä: riisiä on turha YRITTÄÄKÄÄN puristaa puikkojen väliin: puikot pidetään vain kädessä rinnakkain, ja niiden päälle kauhotaan riisit sooseineen ja sitten nostetaan lasti suuhun. Vain isommat kana- tai lihapalaset napataan puikkojen väliin, samoin kuin nippu nuudeleita.
Myös päähän iskostuneet länsimaiset pöytätavat (ei saa ryystää, ei saa röhnöttää) voi unohtaa. Rohkeasti vaan naama lähemmäs lautasta, niin homma helpottuu huomattavasti!
Mutta kaikista näistä opeista ja aika monesta tyhjennetystä riisikiposta huolimatta olen edelleen (CSI New Yorkissa vilahtanutta termiä käyttäen) hieman "chopstick-challenged".
Muutaman kerran meinasi iskeä nälkäraivo, kun annos höyrysi lautasella, mutta sitä ei millään meinannut saada sieltä lautaselta suuhun asti.
Merkittävä oivallus tuli naapuripöydästä: riisiä on turha YRITTÄÄKÄÄN puristaa puikkojen väliin: puikot pidetään vain kädessä rinnakkain, ja niiden päälle kauhotaan riisit sooseineen ja sitten nostetaan lasti suuhun. Vain isommat kana- tai lihapalaset napataan puikkojen väliin, samoin kuin nippu nuudeleita.
Myös päähän iskostuneet länsimaiset pöytätavat (ei saa ryystää, ei saa röhnöttää) voi unohtaa. Rohkeasti vaan naama lähemmäs lautasta, niin homma helpottuu huomattavasti!
Mutta kaikista näistä opeista ja aika monesta tyhjennetystä riisikiposta huolimatta olen edelleen (CSI New Yorkissa vilahtanutta termiä käyttäen) hieman "chopstick-challenged".
29.10.2010
Pyhän äärellä
Reissulla kävimme useammassa buddhalaisessa temppelissä. Lama-temppeli jäi minulle mieleen reissun vaikuttavimpana paikkana. Suitsukkeiden tuoksu, värit, äänet... Ihmisiä pyhän äärellä - siinä oli jotakin kiehtovaa.
Paljon mietin sitä, että vaikka minulle pyhä on jotakin muuta kuin heille, jotka kumartavat kultaisen Buddhan edessä, niin ehkä pyhä on sittenkin jotain universaalia ja rajat ylittävää. Jotain, mitä me ihmiset emme voi määritellä. Jotain, jota kohti meillä kaikilla on kulttuurien, maiden ja uskontojen rajat ylittävä kaipaus.
28.10.2010
Liehuvaa
Ylimmissä kuvissa kuivuvat kiinalaiset pyykit kadunvarrella, ja alimmassa liehuvat buddhalaiset rukousliput. Tuuli vie niistä rukoukset mukanaan.
26.10.2010
Kiinalainen juttu
Kiinan-reissun kuvasatoa on perattu kameralta koneelle. Voi niitä filmikamera-aikoja, kun lomamuistot mahtuivat muutamalle 24 kuvan filmille... Nyt otoksia on SATOJA. Valitse siitä sitten parhaat...
Reissu oli hieno. Ehkä parasta siinä oli sen kesto. 10 päivän matkalla tuli harha, että aikaahan on vaikka kuinka paljon. Siksi oli helppo malttaa kuljeskella rauhassa, istuskella penkeillä, katsella ihmisiä, nukkua päikkäreitä ja syödä puikoilla.
Peking oli hämmentävä: upouutta ja ikivanhaa, upporikasta ja rutiköyhää, hurjaa hulinaa ja hipihiljaista, keisarien aikaa ja kommunismia. Valittuja paloja on luvassa lähipäivinä!
25.10.2010
Harmaa maanantai
Viikonloppu kului jälleen kekkeritunnelmissa. Hullu emäntä tarjoili puolukkaglögiä pikkupakkasessa, vieraita riitti, naurua myös.
Nyt olen vakuuttunut, etten leivo enää ikinä. Ja etten myöskään syö enää ikinä. Olo on kuin boakäärmeellä. Vietän lähipäivät sulatellen sekä tunnelmia että sapuskoita.
Mistähän se johtuu, että mukavan viikonlopun jälkeinen maanantai on aina tavallista maanantaita asteen harmaampi...?
Nyt olen vakuuttunut, etten leivo enää ikinä. Ja etten myöskään syö enää ikinä. Olo on kuin boakäärmeellä. Vietän lähipäivät sulatellen sekä tunnelmia että sapuskoita.
Mistähän se johtuu, että mukavan viikonlopun jälkeinen maanantai on aina tavallista maanantaita asteen harmaampi...?
17.10.2010
Juhlahumussa
Reissusta palattiin ja tänään juhlittiin.
Juhlapäivän voileipäkakkuylijäämä ei ole niin suuri kuin ennakkoon uumoilin. Onneksi herkut kelpasivat! Karjalaisemännän suurin huoli on se, että ruoka loppuu kesteissä kesken. Toiseksi suurin huoli on, että mihin niiden kaikkien syömättömien ruokien kanssa joudutaan.
Kissa Elias hurmasi sankat vierasjoukot mennen tullen yhdellä hännänhuiskauksella. Se tuntui olevan sitä mieltä, että maisterisjuhlat ovat oikein mukavat kissanristiäiset.
Juhlapäivän voileipäkakkuylijäämä ei ole niin suuri kuin ennakkoon uumoilin. Onneksi herkut kelpasivat! Karjalaisemännän suurin huoli on se, että ruoka loppuu kesteissä kesken. Toiseksi suurin huoli on, että mihin niiden kaikkien syömättömien ruokien kanssa joudutaan.
Kissa Elias hurmasi sankat vierasjoukot mennen tullen yhdellä hännänhuiskauksella. Se tuntui olevan sitä mieltä, että maisterisjuhlat ovat oikein mukavat kissanristiäiset.
7.10.2010
Arkienkelit
Viime sunnuntaina juhlittiin eläkkeellelähtijää, joka on ollut minulle tärkeä esikuva. Jos häntä ei olisi ollut, niin olisinko tässä ammatissa...? Tuskinpa vain.
Lähtijä piti puheen, jossa hän kertoi oman elämänsä vaikuttajista: kansakoulunopettajasta, opiskelukavereista ja niistä, jotka 30 vuotta sitten valitsivat hänet virkaansa hoitamaan.
Jännä ajatella, miten ihmiset tönivät toisiaan tiettyihin suuntiin. Tietoisesti tai tiedostamattaan.
Olen kiitollinen omista vaikuttajaihmisistäni, esikuvistani, arkienkeleistäni. Ja oli hienoa päästä sanomaan tuo kiitoksensa ääneen.
Lähtijä piti puheen, jossa hän kertoi oman elämänsä vaikuttajista: kansakoulunopettajasta, opiskelukavereista ja niistä, jotka 30 vuotta sitten valitsivat hänet virkaansa hoitamaan.
Jännä ajatella, miten ihmiset tönivät toisiaan tiettyihin suuntiin. Tietoisesti tai tiedostamattaan.
Olen kiitollinen omista vaikuttajaihmisistäni, esikuvistani, arkienkeleistäni. Ja oli hienoa päästä sanomaan tuo kiitoksensa ääneen.
4.10.2010
Ajolähtö
Miksiköhän meille aina käy niin, että reissuille lähdetään kaaoksen keskeltä? Pyykit ovat märkiä tai ainakin silittämättä, adapteri on hukassa, matkalaukun lukko on rikki, roskapussi jää viemättä ja lentokentällä sanellaan vielä työpuhelimeen poissaoloviestejä ja listataan unohtuneita asioita...
VÄLILLÄ tuntuu, että haluaisin olla ihminen, joka lähtee matkoilleen kaikessa rauhassa. Sellainen, joka ehtii oikein ODOTTAA, että milloin se lähtöpäivä koittaa. Joka pakkaa laukkunsa huolellisesti viikkoa ennen reissua. Joka muistaa kastella kukat, tyhjentää jääkaapin ja irroitella kaikki töpselit ennen lähtöään.
Vaan en ole sellainen, en. Taitaapa tulla ajolähtö tälläkin kertaa.
(Ja kyllä, sellaisia ihmisiä ON olemassa. Tunnen ainakin yhden.)
VÄLILLÄ tuntuu, että haluaisin olla ihminen, joka lähtee matkoilleen kaikessa rauhassa. Sellainen, joka ehtii oikein ODOTTAA, että milloin se lähtöpäivä koittaa. Joka pakkaa laukkunsa huolellisesti viikkoa ennen reissua. Joka muistaa kastella kukat, tyhjentää jääkaapin ja irroitella kaikki töpselit ennen lähtöään.
Vaan en ole sellainen, en. Taitaapa tulla ajolähtö tälläkin kertaa.
(Ja kyllä, sellaisia ihmisiä ON olemassa. Tunnen ainakin yhden.)
30.9.2010
Ping-pang-pong...
Elämässä on viime viikkoina ollut melkoista sutinaa ja rytinää. Ensi viikolla alkaa loma, ja reissukohteena on Peking. Ensimmäiset päivät kuluvat varmaan hotellihuoneessa peiton alla arjesta ja aikaerosta toipuen. Kai me kuitenkin nähtävyyksiä katsellaan, tivasi SkodaMies. Juu tottakai, lupasin hövelisti. Sen verran, mitä hotellin ikkunasta näkyy...
26.9.2010
Five minutes of fame
Sain tänään oman osuuteni tv-ajasta valtakunnanverkossa. Se riitti mainiosti. Ei tarvitse tupata itseään peepeetaloon tai mihinkään muuhunkaan tositeeveehen.
Mutta sallittakoon yksi poikkeus tähän linjaukseen: Marko Paananen, jos haluat tulla rakentamaan kylmän ullakkomme upeaksi ja viihtyisäksi yläkerraksi, suostun näyttämään naamani Innossa ja hipelöimään kanssasi tapetti- ja parkettinäytteitä.
Mutta sallittakoon yksi poikkeus tähän linjaukseen: Marko Paananen, jos haluat tulla rakentamaan kylmän ullakkomme upeaksi ja viihtyisäksi yläkerraksi, suostun näyttämään naamani Innossa ja hipelöimään kanssasi tapetti- ja parkettinäytteitä.
23.9.2010
Muistoja lompakossa
Iso läjä kuitteja pöydällä, matkalasku työn alla. Lompakosta löytyi yllättävän paljon rahaa (48,65 euroa), paljon junalippuja matkalaskun liitteeksi ja melkoinen nippu muistoja. Tai siis kuitteja, jotka muistuttavat menneen kesän reissuista ja touhuista. Kahvila Majurska (pala mansikkakakkua, pala fetaparsapiirakkaa). Diverssikauppa Kasvihuoneilmiö (emalivateja ja peltilautasia). Citymarket Lohja (läjä nenäliinoja, kurkkukarkkeja ja Pringelesejä). Linnanmäki (iltahupiranneke). Kirjapörssi Renkomäki (kirja: Kissa – rodut ja kasvatus). Sokos Joensuu (Jackpotin tunika). Ravintola Wanha Makasiini (Pasta tomato). Hyviä muistoja, hyvä kesä!
Ja nyt sen hemmetin matkalaskun kimppuun!
Ja nyt sen hemmetin matkalaskun kimppuun!
21.9.2010
Aineissa
Feliway-naamaferomonisuihke on mainoslauseensa mukaan "onnellisten kissojen salaisuus". Takkahanke otti kissalla vähän koville: hermostus muuttuneisiin olosuhteisiin manifestoitui protestipissana. Päätin suihkutella olkkariin hieman synteettistä onnellisuutta, jonka pitäisi rauhoittaa kissaa epävarmoissa olosuhteissa. Kissa Elias suhtautui hajuun kummastellen, ja tuijotti minua kuin pelottavaa jättiläiskissaa - vaikka olikin suihkutteluvaiheessa lukittuna toiseen huoneeseen. Ehkä haju (jota ihminen ei aisti) jäi mystisesti leijumaan ympärilleni...
Jotenkin kotitiikerin "huumaaminen" tuntui ikävältä. Meidän kissamme onnellisuuden salaisuus taitaa jatkossakin olla vain se, että saa makoilla sohvalla SkodaMiehen masun päällä.
Onneksi takkoja ei rakennella kovin usein.
Jotenkin kotitiikerin "huumaaminen" tuntui ikävältä. Meidän kissamme onnellisuuden salaisuus taitaa jatkossakin olla vain se, että saa makoilla sohvalla SkodaMiehen masun päällä.
Onneksi takkoja ei rakennella kovin usein.
18.9.2010
Ei hyvältä näytä
Telkkarin sisustus-, tuunaus- ja puutarhaohjelmat masentavat tavallisen yrittelijän. Niissä kaikki menee aina vähän liian hyvin, monimutkaiset terassirakennelmat syntyvät silmänräpäyksessä ja mittavakin remontti hoituu hissimusiikin säestyksellä ennen lopputekstejä.
Ajattelin, että voisin SkodaMiehen kanssa myydä eteenpäin ohjelmaformaatin, jonka nimi on "Ei hyvältä näytä". Siinä suuria itsestään luulevat amatöörinikkarit ja -puutarhurit käyvät mahdottomilta tuntuvien hankkeiden kimppuun, ja verta, hikeä ja kyyneliä säästämättä näytetään, kuinka homma TODELLA etenee. Kuinka sahalta haetaan mittavirheiden takia puutavaraa niin monta kertaa, että myyjä alkaa jo kohotella kulmiaan. Kuinka ruuvit katkeilevat, mutterit hukkuvat ja porasta loppuu akku aina ratkaisevalla hetkellä. Kuinka kaatosade kastelee vastamaalatun seinän raidalliseksi. Kuinka hankkeet venyvät ja vanuvat loputtoman pitkiksi (niin pitkiksi, ettei kehtaa tuttaville enää edes mainita niistä).
"Ei hyvältä näytä" on ukkini käyttämä tokaisu, joka kumeasti lausuttuna voisi päättää ohjelman jokaisen jakson.
Ainakin lähipiirissä lämmettiin formaatillemme! Lupasin omistaa yhden jakson velipojan vuoden -78 Minille, joka on paloiksi purettuna vallannut vanhempiemme autotallin. Vuosiksi...
Ajattelin, että voisin SkodaMiehen kanssa myydä eteenpäin ohjelmaformaatin, jonka nimi on "Ei hyvältä näytä". Siinä suuria itsestään luulevat amatöörinikkarit ja -puutarhurit käyvät mahdottomilta tuntuvien hankkeiden kimppuun, ja verta, hikeä ja kyyneliä säästämättä näytetään, kuinka homma TODELLA etenee. Kuinka sahalta haetaan mittavirheiden takia puutavaraa niin monta kertaa, että myyjä alkaa jo kohotella kulmiaan. Kuinka ruuvit katkeilevat, mutterit hukkuvat ja porasta loppuu akku aina ratkaisevalla hetkellä. Kuinka kaatosade kastelee vastamaalatun seinän raidalliseksi. Kuinka hankkeet venyvät ja vanuvat loputtoman pitkiksi (niin pitkiksi, ettei kehtaa tuttaville enää edes mainita niistä).
"Ei hyvältä näytä" on ukkini käyttämä tokaisu, joka kumeasti lausuttuna voisi päättää ohjelman jokaisen jakson.
Ainakin lähipiirissä lämmettiin formaatillemme! Lupasin omistaa yhden jakson velipojan vuoden -78 Minille, joka on paloiksi purettuna vallannut vanhempiemme autotallin. Vuosiksi...
15.9.2010
Parempi ihminen
Eilisiltana myöhään sain kaksi ideaa blogitekstiksi. Nyt muistan niistä enää sen, jonka kirjoitin kännykän viestimuistiin talteen. Toisesta ei ole mitään havaintoa. Ehkä se palaa, jos se oli riittävän hyvä.
Illalla mietin hampaita harjatessani, että maailma on täynnä pikkuasioita, joita PITÄISI tehdä ollakseen vähän parempi ihminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan pikkuasioita. Sellaisia, joita ilmankin periaatteessa pärjää, mutta joista meitä toistuvasti muistutetaan akkojenlehdissä, lääkärissä, kosmetologilla, kahvipöytäkeskusteluissa... Kuten vaikka että...
- syö puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä
- käytä hammaslankaa
- kuori kasvojen iho kerran viikossa
- juo vihreää teetä
- käy vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä
- kävele vähintään 8000 askelta joka päivä
- syö kalaa kaksi kertaa viikossa
- harrasta liikuntaa ainakin kolmesti viikossa
Ja...ja...ja... ja sitten vielä kehotetaan, että "ota aikaa itsellesi, ole tekemättä mitään". Ai missä välissä? Apua!!!
Osta asunto, hoida koiraa
pidä pihaa vaimon kanssa
hanki lapset jos on saumaa
yks tai kaks, mut hankkikaa ne
tutustu naapureihin
viet niiden kanssa joskus aikaa
järjestäkää kimppakyyti
jos on sama duunimatka
Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
laita riippukeinu kiinni keväällä
pese kasvosi ja käytä pyyhettä
aamuisin
Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
ja nukut hyvin
hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
jokainen markka jonka maksat veroja
auttaa sinua myös
lukita muista ovet ja auto
kesällä yö on valoisa yö
-Samuli Putro-
Illalla mietin hampaita harjatessani, että maailma on täynnä pikkuasioita, joita PITÄISI tehdä ollakseen vähän parempi ihminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan pikkuasioita. Sellaisia, joita ilmankin periaatteessa pärjää, mutta joista meitä toistuvasti muistutetaan akkojenlehdissä, lääkärissä, kosmetologilla, kahvipöytäkeskusteluissa... Kuten vaikka että...
- syö puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä
- käytä hammaslankaa
- kuori kasvojen iho kerran viikossa
- juo vihreää teetä
- käy vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä
- kävele vähintään 8000 askelta joka päivä
- syö kalaa kaksi kertaa viikossa
- harrasta liikuntaa ainakin kolmesti viikossa
Ja...ja...ja... ja sitten vielä kehotetaan, että "ota aikaa itsellesi, ole tekemättä mitään". Ai missä välissä? Apua!!!
Osta asunto, hoida koiraa
pidä pihaa vaimon kanssa
hanki lapset jos on saumaa
yks tai kaks, mut hankkikaa ne
tutustu naapureihin
viet niiden kanssa joskus aikaa
järjestäkää kimppakyyti
jos on sama duunimatka
Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
laita riippukeinu kiinni keväällä
pese kasvosi ja käytä pyyhettä
aamuisin
Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
ja nukut hyvin
hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
jokainen markka jonka maksat veroja
auttaa sinua myös
lukita muista ovet ja auto
kesällä yö on valoisa yö
-Samuli Putro-
14.9.2010
Syksy toi muurarin
Laulusta poiketen syksy TOI muurarin, ja muuraripa olikin reipas kaveri. Totesi aamulla 7.00, että nyt on hyvä työfiilis. Ja illalla viideltä seisoi olohuoneessa takka. Vau! Sillä välin olin itse jaaritellut palaverissa, oikolukenut sekavaa tekstinivaskaa ja naputellut muutaman sähköpostin. Pitäisiköhän vaihtaa alaa, niin näkisi työpäivän jälkeen käsiensä jäljen...?
12.9.2010
Rikkaruohoflow
Puutarhurointia harrastavat ihmiset kehuvat, kuinka terapeuttista on työntää kädet multaan. Siinä (kuulemma) unohtuvat kaikki huolet ja murheet. Itse olen aina tuumaillut, että huolta ja murhetta ylipäätään olisi vähemmän, jos puutarha hoitaisi itse itsensä ja pysyisi vaan kauniina ja ihanana ILMAN, että siellä täytyy jatkuvasti myllätä perse pystyssä.
Vaan kerran menneenä kesänä kävi niin, että pääsin kiinni oikein kunnon puutarhaflowhun. Tai oikeammin rikkaruohoflowhun. Menin nuuskimaan sateenjälkeistä kesäiltaa, ja siinä samalla nappasin kukkapenkistä yhden rikkaruohon... ja sitten toisen... ja kolmannen... Ja ennen kuin huomasinkaan, olin raivannut puutarhasta kottikärryllisen ei-toivottuja kasveja. Ja olo oli jotenkin... puhdistunut!
Vastaavaa flowta ei ole ilmaantunut sen jälkeen, mutta kerta kesässä on jo ihan hyvä alku. Ehkä ensi kesänä kahdesti...?
Oheisten kuvien leppoisat puutarhatunnelmat on napattu Loviisan wanhojen talojen pihoilta.
Vaan kerran menneenä kesänä kävi niin, että pääsin kiinni oikein kunnon puutarhaflowhun. Tai oikeammin rikkaruohoflowhun. Menin nuuskimaan sateenjälkeistä kesäiltaa, ja siinä samalla nappasin kukkapenkistä yhden rikkaruohon... ja sitten toisen... ja kolmannen... Ja ennen kuin huomasinkaan, olin raivannut puutarhasta kottikärryllisen ei-toivottuja kasveja. Ja olo oli jotenkin... puhdistunut!
Vastaavaa flowta ei ole ilmaantunut sen jälkeen, mutta kerta kesässä on jo ihan hyvä alku. Ehkä ensi kesänä kahdesti...?
Oheisten kuvien leppoisat puutarhatunnelmat on napattu Loviisan wanhojen talojen pihoilta.
9.9.2010
Maamojen mailla
Karjalaisuus on kuulemma nykyään trendikästä. Hesarissakin oli taannoin iso artikkeli kolkyt ja risat -ihmisistä, jotka etsivät karjalaisia juuriaan ja liittyivät joukoittain Karjala-seuraan. Eräskin ikänsä Länsi-Suomessa asunut oli löytänyt karjalaisista juuristaan syyn siihen, miksi hän aina välillä kokee olonsa niin ulkopuoliseksi (?!?).
Minun ja SkodaMiehen karjalaisia juuria ei tarvitse kovin syvältä kaivella: kummankin mummot ovat Viipurista kotoisin. Koska ratsastamme trendien aallonharjalla (buaha-ha-ha), päätimme lähteä kesälomalla tsekkaamaan mummojen lapsuus- ja nuoruusmaisemat. Sieltähän ne löytyivät, aivan linja-autoaseman vierestä ja Torkkelinpuiston laidalta.
Viipurin linnan tornissa katselimme ympärillemme ja mietimme, millainen Viipuri olisi nyt, jos se olisi edelleen suomalainen kaupunki. Ennen luovuttamistaanhan Viipuri oli kansainvälinen kaupunki, jossa asui noin 80 000 ihmistä. Se oli siis silloin Suomen toiseksi suurin kaupunki. Nyt se on vähän surullinen venäläinen pikkukaupunkipahanen mahtavan Pietarin kyljessä.
Yhteistuumin päädyimme siihen, että Viipuri olisi Itä-Suomen Turku. Yhdistäviä tekijöitä on paljon: meri, linna, kivitalot… JOS historia olisi mennyt toisin, voisin hyvin kuvitella asustavani tuossa karjalaisessa kaupungissa. (Tähän tosin realisti äitini totesi, että JOS historia olisi mennyt toisin, viipurilainen mummoni ei olisi koskaan kohdannut umpisavolaista ukkiani, ja minua ei ehkä olisi olemassa missään kaupungissa. Eli turha jossitella…)
7.9.2010
Vastinetta verorahoille
Onnistuin pääsemään terveyskeskuksen perushoitajakerberosten ohi lääkärille. Se ei ollut ihan helppoa. Lasikoppiin on otettu napakoita naisia hallinnoimaan jonoja - ja tehokkaasti he sen tekevätkin! "Se on kuule ihan normaalia, että flunssa jatkuu kaksi viikkoa. Monella on jatkunut pitempäänkin. Ai 36,9? No se ei ole vielä mitään lämpöä, aikuisella ihmisellä! Ja yskään ei kyllä auta mikään. Niin se vaan on."
Pieni helppoutta rakastava elitisti sisälläni kaipasi edellisen työnantajan kustantamaa laadukasta työterveyshuoltoa: ajanvaraus illalla netissä, seuraavana päivänä lääkäri, kiiltäväkantisia lehtiä odotushuoneessa, no questions asked.
Jotenkin kuitenkin selvitin tulikokeen ja pääsin lääkärin pakeille. Diagnoosi oli poskiontelotulehdus, lääkkeeksi määrättiin antibiootteja ja lepoa.
Kissalla on taas kivaa, kun seuraneiti on paikalla. Puolentoista viikon sisään olemme katselleet yhdessä jo 3 mustavalkoista Niskavuori-elokuvaa.
Pieni helppoutta rakastava elitisti sisälläni kaipasi edellisen työnantajan kustantamaa laadukasta työterveyshuoltoa: ajanvaraus illalla netissä, seuraavana päivänä lääkäri, kiiltäväkantisia lehtiä odotushuoneessa, no questions asked.
Jotenkin kuitenkin selvitin tulikokeen ja pääsin lääkärin pakeille. Diagnoosi oli poskiontelotulehdus, lääkkeeksi määrättiin antibiootteja ja lepoa.
Kissalla on taas kivaa, kun seuraneiti on paikalla. Puolentoista viikon sisään olemme katselleet yhdessä jo 3 mustavalkoista Niskavuori-elokuvaa.
2.9.2010
Jotain suurta
Näistä palasista rakentuu jotain hienoa. Jotain, josta on haaveiltu jo vuosia. Jotain kaunista, tunnelmallista, sympaattista, vähän vanhanaikaista... Palataan asiaan, kun urakka on valmis!
31.8.2010
Oi Liisa kerrohan...
Minulla on huono digikamerakarma. Käsissäni ne vaan... hajoavat. Näin kävi myös siskon synttäreillä kesäkuun alussa. (Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan.) Vasta nyt sain pelastettua viimeiset otokset mykistyneen vehkeen uumenista.
Syntymättömyyspäivän kemuissa sukellettiin Liisan Ihmemaahan. Hullunkurista hatuntekijää ei näkynyt, mutta teekutsujen pöytä notkui herkkuja. Ja lattiat pestiin kuohuviinillä.
Pöytä oli varustettu tarinan mukaisilla kylteillä, joissa käskettiin tarinan hengen mukaisesti: Syö minut! Ota huikka! Eihän siinä voinut muuta kuin totella...
30.8.2010
Reissunaisen kuudes vinkki
Reissunainen on hieman vierailla vesillä ryhtyessään vinkkaamaan kahvilaa Tampereelta, mutta tämä paikka on hyväksi havaittu! Vohvelikahvilaan löysin ensimmäistä kertaa Tampesterissa opiskelevan ystäväni vanavedessä, ja sittemmin olen palannut sinne aina kaupungissa käydessäni (eli valitettavan harvoin). Tämän kesän reissullakin kahvila löytyi silkalla vaistolla: osoitteesta ei ollut hajuakaan, suuntakin oli melko summittainen... Mutta voffelinenä ei pettänyt! (Ja osoitteen tsekkasin jälkeenpäin netistä, se on Ojakatu 2.)
Pienestä kahvilasta saa vohvelit sekä suolaisilla että makeilla päällyksillä, ja sitten voi suunnata maha killillään kohti Tampereen muita nähtävyyksiä: Tuomiokirkkoa (Hugo Simbergin taidetta!), Pyynikkiä, Pispalaa...
Reissunainen suosittelee Vohvelikahvilaa Hämeessä kulkeville herkkusuille.
29.8.2010
Hippien asuntomessut
...näillä sanoilla kuvaili eräs kaverini Loviisan Wanhat talot -tapahtumaa (jonka nimi vielä viime vuonna oli Wanhassa wara parempi). Vuosi sitten olin mukana ensimmäistä kertaa, ja tykkäsin hirmuisesti!
Vanhoja puutaloja, narisevia lankkulattioita, värikkäitä tapetteja, hedelmiä notkuvia omenapuita, villejä puutarhoja, kuisteja, saleja ja kamareita. Emäntä sisällä leipomassa sämpylöitä, isäntä tarinoimassa peiliovien kunnostuksesta, kakarat myymässä kirpparipöydällä vanhoja lelujaan, kissa nukkumassa sohvannurkassa. Hippien asuntomessut siis siinä mielessä, että siellä EI ollut kuusimetrisiä maisemaikkunoita, puoli miljoonaa euroa maksavia uudisrakennuksia, missityttöjä esittenippuineen eikä myynnissä Fazer-Amican kalliita kelmutarjoiluja.
Tänään mentiin taas Loviisaan, ja tunnelma oli sellainen kuin muistinkin. Kiitos ihmiset, jotka avaatte ovenne laumalle uteliaita tunnelmoijia! Facebook-termein todettuna: TYKKÄÄN!
27.8.2010
Reissunaisen viides vinkki
Mikkelissä sijaitsee Kenkäveron pappila, joka on Reissunaisen pitkäaikainen suosikki. Pappila on aikoinaan ollut melkoinen mahtitalo - se oli paitsi kirkkoherran asunto, myös kirkkoherranvirasto, edustustila, juhlapaikka ja monenlaisen säpinän keskus. Pappiloilla on ollut historiassa iso rooli, sillä niiden kautta pääsivät monenlaiset sivistyksen tuulet puhaltamaan maaseudulle. Pappilan kirjahyllystä löytyi paitsi Raamattu myös kirjoja maanviljelyksestä ja lääketieteestä, ja monet uudet tavat ja taidot jalkautuivat kansan pariin pappiloiden kautta.
Kenkäveron kunnian vuodet päättyivät 60-luvun lopussa, kun kirkkoherra sai uuden virka-asunnon kaupungista. Pappila ränsistyi ja toimi jopa teollisuushallina. 90-luvulla pappila kunnostettiin nykyiseen käyttöönsä, ja siellä voi käydä fiilistelemässä vanhoja pappilatunnelmia, syödä, vaellella puutarhassa ja ostostella.
Omaan matkaohjelmaani kuuluu aina poseerata pitsikuistilla "oikeamielisen ja hyvän" näköisenä 1800-luvun lopun hengessä...
Vaan onpa idyllissä yksi särö: kahvitteluaikeissa paikalle ei kannata mennä. Jo useammalta reissulta on kokemusta siitä, että tarjoomukset ovat ylihintaisia ja ankeita ja valikoima on vähäinen. Eli kannattaa keskittyä tunnelmointiin ja murkinoida muualla. (Noutopöydän sapuskoista olen kuullut kehuja, mutta en maistanut itse...)
Reissunainen suosittelee Kenkäveroa wanna-be rovasteille ja ruustinnoille.
25.8.2010
Köh!
Niistän päivät ja yskin yöt. Jo toinen kesäflunssa menossa tälle vuodelle, kohtuutonta!
Nuhistelusta huolimatta menin uimaan Sääksjärveen. Se on ihana hiekkarantoineen ja kirkkaine vesineen. Uudenmaan Välimeri! Molskis!
Uinti-intoa lisäsi se, että joka tuutista paasataan syksyn alkaneen. En suostu moiseen ajatteluun, en ainakaan ennen syyskuun ensimmäistä päivää. Luonto on samaa mieltä kanssani: vesi oli himppua vaille 20-asteista, siis ei vielä kovin syksyistä!
(Kesän lapsen on kuitenkin myönnettävä, että tänään on havaittavissa kaksi varmaa syksyn merkkiä: kansalaisopiston ilmoittautumiset ja Big Brotherin alku. Huoh.)
24.8.2010
Mä sanon viimeisen sanan...
...ja se on EI! Näin ainakin Maija Vilkkumaalla. Minäkin sanon ei, mutta harvoin se ensimmäinen EI jää viimeiseksi. Kotitiikerin kanssa joutuu sanomaan EI noin 439 234 kertaa päivässä. Kissakirja neuvoo, että se pitää sanoa matalasti ja selkeästi, ei saa huutaa, ei saa löydä, ei saa yhdistää kieltosanaan kissan nimeä. Pitää olla selkeä ja johdonmukainen.
Ja niin, toistaa tämä kaikki 439 234 kertaa päivässä. Sillä tikru on maailman utelian, leikkisin, vauhdikkain, rämäpäisin ja hölmöin otus. Se kiipeää pesukoneeseen, tiskikoneeseen, verhoihin, kaappeihin ja tietokoneen näppikselle, se syö kiinteistöverolaput, päivän Hesarin ja omistajansa sormet.
Ja lisäksi... Niin, se on maailman suloisin ja rakkain!
Ja niin, toistaa tämä kaikki 439 234 kertaa päivässä. Sillä tikru on maailman utelian, leikkisin, vauhdikkain, rämäpäisin ja hölmöin otus. Se kiipeää pesukoneeseen, tiskikoneeseen, verhoihin, kaappeihin ja tietokoneen näppikselle, se syö kiinteistöverolaput, päivän Hesarin ja omistajansa sormet.
Ja lisäksi... Niin, se on maailman suloisin ja rakkain!
23.8.2010
Reissunaisen neljäs vinkki
Kesällä Kuopioon matkaavien kannattaa poiketa Pikku Pietarin torikujalle. Siellä voi ostostella paikallisten käsityöläisten tekeleitä ja tai ihan vaan tunnelmoida ja kaffitella. Torikuja löytyy osoitteesta Hatsalankatu 24 / Puistokatu 21 ja vielä sinne ehtii, niin kauan kuin elokuuta riittää! Sen jälkeen torikuja käy talviunilleen.
Lisäksi reissullaan voi bongata hyvin hämmentävän (hyvin savolaisen?) liikennemerkin.
Reissunainen suosittelee torikujaa kaikille kohtapuoliin tai ensi kesänä Kuopijjoon suuntaaville.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
