Mikkelissä sijaitsee Kenkäveron pappila, joka on Reissunaisen pitkäaikainen suosikki. Pappila on aikoinaan ollut melkoinen mahtitalo - se oli paitsi kirkkoherran asunto, myös kirkkoherranvirasto, edustustila, juhlapaikka ja monenlaisen säpinän keskus. Pappiloilla on ollut historiassa iso rooli, sillä niiden kautta pääsivät monenlaiset sivistyksen tuulet puhaltamaan maaseudulle. Pappilan kirjahyllystä löytyi paitsi Raamattu myös kirjoja maanviljelyksestä ja lääketieteestä, ja monet uudet tavat ja taidot jalkautuivat kansan pariin pappiloiden kautta.
Kenkäveron kunnian vuodet päättyivät 60-luvun lopussa, kun kirkkoherra sai uuden virka-asunnon kaupungista. Pappila ränsistyi ja toimi jopa teollisuushallina. 90-luvulla pappila kunnostettiin nykyiseen käyttöönsä, ja siellä voi käydä fiilistelemässä vanhoja pappilatunnelmia, syödä, vaellella puutarhassa ja ostostella.
Omaan matkaohjelmaani kuuluu aina poseerata pitsikuistilla "oikeamielisen ja hyvän" näköisenä 1800-luvun lopun hengessä...
Vaan onpa idyllissä yksi särö: kahvitteluaikeissa paikalle ei kannata mennä. Jo useammalta reissulta on kokemusta siitä, että tarjoomukset ovat ylihintaisia ja ankeita ja valikoima on vähäinen. Eli kannattaa keskittyä tunnelmointiin ja murkinoida muualla. (Noutopöydän sapuskoista olen kuullut kehuja, mutta en maistanut itse...)
Reissunainen suosittelee Kenkäveroa wanna-be rovasteille ja ruustinnoille.
