Pari viikkoa sitten meille muutti kissa nimeltä Elias (erään toisen sammattilaisen suurmiehen kaima). Pienessä kissassa riittää virtaa ja vauhtia, leikkikaveria kaivataan vähän väliä. Ja jos seuraa ei heru, aikaa voi kuluttaa myös ramppaamalla ympäri kämppää häntä paksuna ja "petomainen" ilme naamalla.
Edellinen kissa, jota lähipiirissä on hoivailtu, oli arvokas vanhaherra nimeltä Riku. 19 vuoden aikana sen vauhti oli jo vähentynyt melkoisesti, ja Rikun rauhalliseen touhuiluun tottuneista pienen kissan vauhti ja vilinä tuntuu hassulta.
Oranssiturkkinen kotitiikeri on sulattanut jo lukuisia sydämiä, ja voittokulku jatkuu! Myös SkodaMies on heltynyt ensimmäisen "nisäkäslemmikkinsä" äärellä. Ne lapsuuden sauvasirkat oli ehkä kuitenkin vähän eri juttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti