Kuukauden Kirja nro 5

Tästä on jo jonkin aikaa, kun Suomessa koettiin oikein kunnon murrebuumi. Mikä tahansa huttu oli hauskaa ja sympaattista, kun sitä vaan väännettiin murteella.

No ihan niin se ei valitettavasti ole. Mutta jos sisältö on kohdillaan, ei murre tekstiä pahenna. Hyvin tehty murreteksti ei ole tähdenlentoilmiö - siitä hyvä osoitus on runoilija, "sanamaija" Heli Laaksosen tuotanto.

Kuukauden Kirja nro viisi on Heli Laaksosen ensimmäinen runokirja Pulu uis. Se voisi olla joku niistä myöhemmistäkin, mutta alusta on hyvä aloittaa.

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen

Viherpeukalo lainassa

Muistatteko, kun syksyn alussa kaipailin puutarhaflowta? No, nyt sellainen olisi taas tarpeen. Jääkausi pihallamme on kuin ihmeen kaupalla loppunut (jo hyvän aikaa sitten), ja maasta pukkaa jos jonkinmoista nykeröä. Naapurit kuopsuttavat pihoillaan uutterina, ja minä olen lähinnä kauhistellut jättijäniksen aikaansaamia tuhoja. Tänä talvena se oli saanut seurakseen myös lauman myyriä, ja se lisää tuhojen määrää entisestään. Parturoin pensasaitamme maan tasalle päästäkseni eroon syödyistä oksista. Vaan jäikö jäljelle mitään muutakaan...? Se selvinnee kesän kuluessa.

Puutarhatuskaan on kuitenkin tulossa pikaista helpotusta: lauantaina minä olen työreissulla, ja äiti ja anoppi pistävät pihalla tuulemaan. Tätä minä kutsun win-win-situationiksi! Piirsin seikkaperäisen ohjeistuksen jääkaapin oveen, määräsin SkodaMiehen konsultiksi ja toivotin puhelimessa työn iloa.

Nyt jännätään vielä säätä: 4 vuoden aikana JOKAISISSA talkoissa, joihin anoppi on saapunut, on satanut vettä. Saapa nähdä miten tällä kertaa.

Korvet kaikaa!

Olen tiistaista asti veivannut SMG:n Mannerta auton cd-soittimessa. Eilen tallustin Tavastian keikalle hyräillen iloisesti, että "ruumiit löysi Jaana Nylén...". Perillä vaikutti siltä, etten ollut ainoa, joka oli ehtinyt opetella laulut ulkoa.

Maistiaisia levyltä löytyy bändin sivuilta Kauniin Marjaanan muodossa. Jopoilija suosittelee!

Enempi tän tyylistä!

Kirjoittaminen on haasteellista, kun ä, ö, ja enter ovat nukkuvan tietokoneassistentin viiksikarvojen alla. Kun painan nappulaa, nipistän vahingossa nukkujaa ja saan palkakseni vihaisen mulkaisun.

Vaan mistä pitikään kirjoittamani? Niin, siskokullastani, joka näytti kuvia reissultaan Pariisiin. Suurimman vaikutuksen oli selvästi tehnyt Versaillesin linna. Mutta sen sijaan, että sisko olisi tyytynyt huokailemaan ihastuksesta ja hämmästyksestä kuninkaallisen loiston keskellä (kuten sadattuhannet muut turistit), hän löysi linnasta läjäpäin sisustusinspiraatiota helsinkiläiseen kerrostalokaksioonsa. "Kato tommonenkin seinämaalaus, aika makee, ja kynttelikkö, joka samaan aikaan näyttää kukalta! Tommonen olis kiva."

K-Raudan mainoksessa on hieman sama meininki! "Kuule, mun mielestä meillä kotona pitäis olla enempi tän tyylistä!" Go sisko go, Mission Possible!

Lihapulla ja vegekakku

Vapun nyyttäripöytiin tuli seuraavat tilaukset: lauantaille lihapullia, sunnuntaille kasvisvoileipäkakku. Ensinmainitut syntyvät näppituntumalla, jälkimmäiseen googlailin reseptiä ja päädyin Kinuskikissan kreikkalaiseen voileipäkakkuun.

Lopputulos upposi nopsaan brunssivieraiden suihin, mutta seuraavalla kerralla ehkä hienosäädän reseptiä vähän: omaan makuuni lopputulos oli turhan tuorejuustoinen, kosteutta oli liikaa ja leipäosastolle kaipasin kunnon ruisleipää. Näillä virityksillä voisin väsätä kaakkua uudemmankin kerran.

Pum pum läpä läpä

Kissa on karussa, mies on reissussa ja minä täällä yksikseni virittäydyn Euroviisuhuumaan. Saapa nähdä, yltääkö Suomi finaaliin asti... ja palaako teinikissa kotiin ennen aamua. Olen kisutellut kurkkuni käheäksi ja naapurit hulluuden partaalle.