Tästä on jo jonkin aikaa, kun Suomessa koettiin oikein kunnon murrebuumi. Mikä tahansa huttu oli hauskaa ja sympaattista, kun sitä vaan väännettiin murteella.
No ihan niin se ei valitettavasti ole. Mutta jos sisältö on kohdillaan, ei murre tekstiä pahenna. Hyvin tehty murreteksti ei ole tähdenlentoilmiö - siitä hyvä osoitus on runoilija, "sanamaija" Heli Laaksosen tuotanto.
Kuukauden Kirja nro viisi on Heli Laaksosen ensimmäinen runokirja Pulu uis. Se voisi olla joku niistä myöhemmistäkin, mutta alusta on hyvä aloittaa.
Lehm ja koiv
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
Heli Laaksonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti