28.3.2010

Me tulemme taas!


Pörröinen veljessarja odottaa toiveikkaana, että rairuoho nostaisi päätään mullasta. Eivätkä turhaan odotakaan, sillä tänä vuonna kunnostauduin kylvämällä siemeniä useampaankin kippoon ja kuppoon. Ilmassa on kevättä ja pääsiäistä! Virvon varvon ja silleen...

24.3.2010

Korviketta


Karkkilakkoa on kestänyt nyt jo kolme uljasta kuukautta, ja three more to go. Hyvin on sujunut, mutta välillä tarvitaan korvaavia tuotteita. Kuten vaikka marenkeja. (Ja ei, marenki ei ole huijausta. Se ei ole karkki, vaan leivonnainen!)

Muistan edelleen ensimmäisen kerran, kun kakarana maistoin marenkeja. Niitä antoi minulle vanha kiltti pappa paperipussistaan. Mikä hämmennys, kun kovat valkoiset ja vaaleansiniset herkut sulivat suussa hetkessä!

Samaa voin edelleen ihmetellä melkein pussillisen verran. Mutta sitten tulee kyllä vähän huono olo... Tai aika paljonkin huono olo...

22.3.2010

Ajelulla jälleen

Ei ole todellista! SE tapahtui taas! Eri reitti, ihan sama lopputulos. Ai että mä kärsin!

Tällä kertaa sentään pieni valopilkku: vaikka Sello suhahti ohi, Vantaan Ikeaan löysin tien. Toivoa siis on. Pitäkää vaan tienvartijat kylttinne, kyllä täällä pärjätään ilmankin (joskin hampaita kiristellen)!

Kun selvisin kotiin asti, SkodaMies ohjeisti kaikkitietävänä: "No siinä ois pitäny ennen Kehää kääntyy vasempaan ja sitten sieltä mennä sen tien ali ja vielä radan ali, niin sitten olis tullu siihen parkkihalleille". No hemmetti! Mikä siinä on, että seitsemäs aistini ei ollenkaan osannut tuota reittiä aavistaa!

18.3.2010

Häähumua

Torstai-iltana on töllössä nykyään kunnon hääputki. Ensin voi katsoa Satuhäät ja sitten vielä Meidän häät. Ja kieriskellä sohvannurkassa liikutuksesta tai järkytyksestä tai myötähäpeästä.

Mutta mitä ihmettä varten Satuhäiden jokaisessa jaksossa soi Enyan Sailaway? Onko ohjelma ostanut sen oikeudet jostain Teoston "tuhat kertaa yhden hinnalla" -alennuskorista?

17.3.2010

Herrrrrrrrkkua!

Olen aina kuvitellut, että ajoittainen himoni vanukkaisiin johtuu siitä, että lapsuudessa ne olivat niin äärimmäisen harvinaista herkkua. Niin harvinaista, että pikkuveljen syntymästäkin muistan vain sen, että samana päivänä saatiin jakkimakupalaa iltapalaksi.

Kaupan kassatätien kummastuneista ilmeistä huolimatta ostan aina välillä muutaman purkin makupalaa – ihan vaan itselleni. Jackyn vaniljavanukasta, Pörrö Pesukarhun toffeevanukasta… Räikeänväriset purkit ja niissä seikkailevat hassunnimiset karvaeläimet viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että kysymyksessä ei ole aikuisille tarkoitettu herkku.

Viime keväänä istuin pariisilaisen ravintolan terassilla edessäni liekitetty creme brulee (eih, en kykene laittamaan niitä väkäsiä oikeille kohdille), ja tulin miettineeksi, että ehkäpä vanukasihastus ei olekaan vaan minun ”lapsuudentraumani” vaan joku ihan yleisinhimillinen piirre. Maailman tunnetuimpien ja rakastetuimpien jälkiruokien joukossa vanukashenkiset ratkaisut ovat nimittäin suorastaan yliedustettuina: suklaamousse, panna cotta, crema catalana, paahtovanukas (flan), se mainittu creme brulee…

Miksi näin? Ehkä siksi, että vanukas on lohdullinen ruoka. Sen syöminen ei vaadi vaivannäköä eikä edes hampaita. Ponnisteltuaan hankalien simpukoiden, liukkaan spagetin, sitkeän pihvin tai ruotoisen kalan kanssa ruokailija voi tilata jälkkäriksi hienostuneella nimellä varustetun vanukkaan, joka on helppo lusikoida suuhun ilman, että se haraa vastaan. Vanukkaan koostumus on nauttimisen kannalta täydellinen: hyvä maku uiskentelee suun joka sopukkaan.

Vanukas on herkku, vanukas on lohturuoka, vanukas on lapsuusmuisto… Eläköön vanukas!

16.3.2010

Kanin kirous

Sillä aikaa kun kävin Ylläksellä asti toteamassa, että murtsikka ei (edelleenkään) ole minun lajini, oli vanha tuttumme metrinen jänis hotkinut suihinsa kaikki pihan omppupuut. Se oli hyödyntänyt kantavaa hankea ja keinotellut itsensä suojaverkkojen yli. Kirous ja kuolema!

Tänään teimme vastaiskun: kaivoimme omppupuiden ympärille lumeen syvät vallihaudat, joiden yli kurkottuakseen jäniksen täytyy olla melkoinen akrobaatti. Huomenna haetaan kaupasta balsamia omppupuiden haavoihin, ja sitten vaan toivotaan pikaista paranemista.

Elämämme on kuin Wallace & Gromit -elokuvasta. Jäämme odottamaan jäniksen seuraavaa siirtoa...

10.3.2010

Laiskuus on luovuutta

Vapise, Niksi-Pirkka, tässä tulee talvinen säilytysvinkki suoraan anoppilastani! Joulun alla anoppi oli paistanut isot läjät jauhelihapasteijoita, jotka piti saada joulunpyhiksi kylmäsäilytykseen. Jääkaappi pullisteli kinkkua ja rosollia, joten hän suunnitteli pakkaavansa pasteijat laatikkoon ja pistävänsä ne ulos pakkaseen lasitetulle terassille. Ulkovarasto ei tullut hiirivaaran takia kysymykseen.

Vaan terassin oven edessäpä seisoi joulukuusi, jota olisi sitten pitänyt siirrellä eessuntaassun joka kerta, kun jonkun joulunviettäjän pasteijahammasta kolottaa. Tässä kohtaa kuusensiirtäjän (eli appiukkoni) laiskuus jalostui luovuudeksi. Pasteijalaatikko nostettiin säilytykseen auton takapenkille. Siellä se oli kylmässä ja pakkasessa, helposti saavutettavissa ja turvassa kaikilta pieniltä mönkijöiltä. Ja jouluna oli niin kova pakkanen, että eipä auto lyhyillä kauppa- ja hautausmaareissuilla juuri ehtinyt lämpiämään. "Ei katkennut kylmäketju", raportoitiin anoppilasta tyytyväisinä.

7.3.2010

Asenteiden tarkistus

Päätin juuri kasvaa ihmisenä ja kokeilla murtsikkaa. Päätös syntyi laskettelurinteen parkkipaikalla, jossa tuuli niin että tukka meinasi irrota. Lumipöllyssä häämöttävälle huipulle nousu ei houkutellut.

Viimeisten koulun pakkohiihtojen jälkeen olen sivakoinut kokonaista kaksi kertaa, mutta aika ei ole ollut kypsä vanhoista inhotuksista toipumiseen. Ehkä tänään...? Kai niillä koululiikuntatraumoillakin joku eräpäivä on...?

Jos ei ole, niin terapiaryhmä onneksi odottaa mökissä minttukaakaon kanssa.

5.3.2010

Melkein maisteri


SkodaMiehestä voidaan nyt virallisesti käyttää termiä "gradua vaille valmis". Viimeinen tentti yliopistolla on suoritettu ja loma sarastaa (meille molemmille). Nokka on kohti pohjoista ja keväthankia. Ja sillä aikaa toivon kinosten hupenevan täällä etelässä. Tippuvissa räystäissä ja tulppaaneissa on kevään aavistus. Hiphei!

4.3.2010

Kuuleeko Toast?

Monessa seuraamassani blogissa hehkutellaan juuri nyt Toastin uutta kuvastoa. Miksimiksimiksi sitä ei ole kolahtanut minun postilaatikkooni? Tietääkö ne siellä Toastin markkinointiosastolla, että täällä asuu nainen, joka ei oikeasti kulje herkissä maanläheisissä sävyissä karuilla nummilla, vaan puskee kesät talvet menemään mustissaan? Vai onko ne sitä mieltä, että asuntovelallisen ei todellakaan pitäisi käyttää melkein sataa puntaa kesäkolttuun?

Voi kuulkaa siellä paahtoleipäfirmassa, olkaa kilttejä ja lähettäkää tänne räntäsateeseen se kuvasto! Saahan sitä mustiinpukeutuva velanmaksajakin haaveilla, eikö...?

2.3.2010

Tahti on tämä

Eilen oivalsin, että perjantaina palautettavaa kahden sivun opiskelutehtävää varten pitäisi lukea 7 kirjaa ja yksi artikkeli. Hmph. Ja nyt on tiistai. Mitäs tästä nyt miettisi...? Tahdin pitäisi olla melkein kaksi kirjaa päivässä, jos tästä aikoo selvitä. Tai sitten pitää vaan priorisoida. Se tarkoittaa suomeksi, että mennään siitä yli missä aita on matalin.

1.3.2010

Mies, kitara ja hattu

Musashoppailu sai jatkoa: tänään kassissa Anna Puuta ja Samuli Putroa. Putron Elämä on juhla -keikkaa kävin kuulostelemassa jo vuosi sitten näihin aikoihin. Mainoksessa mainittiin, että luvassa on "musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa". En siis hankkiutunut känniin, vaan kuuntelin ihan selvinpäin. Ja silti nauroin ja itkin ja huokailin ja fiilistelin, ja niin teki yleisössä moni muukin. Mies, kitara ja hattu - ei siinä muuta tarvittu.

Aamulla näin muuttolintuja
muodostelmassa taivaalla
liikutuin ja niitä tervehdin
nähdään keväällä tai myöhemmin

Seisoin siinä hetken katveessa
miettien ihmiselon haurautta
enkä voinut kyseenalaistaa
jonkinsorttista jumalaa

Elämällämme on tarkoitus
ja joka hetkessä kauneutta
emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
jokaisen tarina on arvokas
emme ole tyhjänpantteja
tuhkaa korulippaassa

(Samuli Putro: Tuhkaa korulippaassa)