Kanin kirous

Sillä aikaa kun kävin Ylläksellä asti toteamassa, että murtsikka ei (edelleenkään) ole minun lajini, oli vanha tuttumme metrinen jänis hotkinut suihinsa kaikki pihan omppupuut. Se oli hyödyntänyt kantavaa hankea ja keinotellut itsensä suojaverkkojen yli. Kirous ja kuolema!

Tänään teimme vastaiskun: kaivoimme omppupuiden ympärille lumeen syvät vallihaudat, joiden yli kurkottuakseen jäniksen täytyy olla melkoinen akrobaatti. Huomenna haetaan kaupasta balsamia omppupuiden haavoihin, ja sitten vaan toivotaan pikaista paranemista.

Elämämme on kuin Wallace & Gromit -elokuvasta. Jäämme odottamaan jäniksen seuraavaa siirtoa...