Päätin juuri kasvaa ihmisenä ja kokeilla murtsikkaa. Päätös syntyi laskettelurinteen parkkipaikalla, jossa tuuli niin että tukka meinasi irrota. Lumipöllyssä häämöttävälle huipulle nousu ei houkutellut.
Viimeisten koulun pakkohiihtojen jälkeen olen sivakoinut kokonaista kaksi kertaa, mutta aika ei ole ollut kypsä vanhoista inhotuksista toipumiseen. Ehkä tänään...? Kai niillä koululiikuntatraumoillakin joku eräpäivä on...?
Jos ei ole, niin terapiaryhmä onneksi odottaa mökissä minttukaakaon kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti