Karkkilakkoa on kestänyt nyt jo kolme uljasta kuukautta, ja three more to go. Hyvin on sujunut, mutta välillä tarvitaan korvaavia tuotteita. Kuten vaikka marenkeja. (Ja ei, marenki ei ole huijausta. Se ei ole karkki, vaan leivonnainen!)
Muistan edelleen ensimmäisen kerran, kun kakarana maistoin marenkeja. Niitä antoi minulle vanha kiltti pappa paperipussistaan. Mikä hämmennys, kun kovat valkoiset ja vaaleansiniset herkut sulivat suussa hetkessä!
Samaa voin edelleen ihmetellä melkein pussillisen verran. Mutta sitten tulee kyllä vähän huono olo... Tai aika paljonkin huono olo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti