Tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan
pakotin sut lähtemään
vaikka tiesin sua ei odota mikään
nyt on jo pimeää
huomenna vaihtuu elokuuksi
pimeässä katsoin selkää
joka pyysi huuda perään
ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
meen nukkumaan
vasta kun on valoisaa
ja kauniinpaa
Tällaisena kesäyönä soi päässä juuri tämä SMG:n biisi. Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi. Se on samaan aikaan ihanaa ja haikeaa. Kesä taipuu kohti loppuaan, mutta toisaalta elokuun pimeät hämyillat ovat kauniita...!
31.7.2010
Yhden naisen lukupiiri
Yhden naisen lukupiiri jatkaa synkkien kirjojen parissa. Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa vie lukijan Nigerian sisällissodan rytinöiden keskelle – tai Nigerian ja Biafran välisen sodan pyörteisiin, mikä nyt onkaan poliittisesti korrekti ilmaus. Nigerialainen Adichie on syntynyt vuonna 1977 maahan, jossa oli rauha. Hänen romaaninsa kuvittaa omien vanhempien ja isovanhempien kokemaa todellisuutta – asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Suosittelen!
Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen lukaisin kesälomareissulla laivan kannella, ja se sopi tuolloiseen laineenliplatustunnelmaan täydellisesti. Keyes kirjoittaa täysveristä romanttista hömppää, mutta tekee sen hyvin! Eppu Nuotion Paine oli nopealukuinen dekkari, jonka verisestä lopusta voi päätellä, että kirjailija naputtelee sarjan seuraavaa osaa varmaan parhaillaan. Nuotio päästää mielestäni lukijansa vähän liian helpolla, juttu ratkeaa jo ennen kuin lukija on kunnolla päässyt vauhtiin. Dekkarinlukijan ”pikaruokaa”.
Nyt luvussa on Kyllikki Villan päiväkirjaromaani Elämän korkea keskipäivä, jossa on sivulle 111 asti melko hyvin vältytty ruumiilta. Lukupiirini suunnistaa siis valoa kohti!
Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen lukaisin kesälomareissulla laivan kannella, ja se sopi tuolloiseen laineenliplatustunnelmaan täydellisesti. Keyes kirjoittaa täysveristä romanttista hömppää, mutta tekee sen hyvin! Eppu Nuotion Paine oli nopealukuinen dekkari, jonka verisestä lopusta voi päätellä, että kirjailija naputtelee sarjan seuraavaa osaa varmaan parhaillaan. Nuotio päästää mielestäni lukijansa vähän liian helpolla, juttu ratkeaa jo ennen kuin lukija on kunnolla päässyt vauhtiin. Dekkarinlukijan ”pikaruokaa”.
Nyt luvussa on Kyllikki Villan päiväkirjaromaani Elämän korkea keskipäivä, jossa on sivulle 111 asti melko hyvin vältytty ruumiilta. Lukupiirini suunnistaa siis valoa kohti!
29.7.2010
Reissunaisen kolmas vinkki
Loman alussa teimme spontaanin lomareissun Pohjois-Karjalaan ja kävimme kiertämässä Pielisen. Reissulta voisi vinkata montaakin näkemisen arvoista paikkaa. Yksi niistä on kuvanveistäjä Eva Ryynäsen Lieksassa sijaitseva taiteilijakoti ja ateljee (jonne siis löysimme edellisen postauksen vaikeuksista huolimatta). Pihapiirissä on myös Paaterin kirkko - Ryynäsen suurin yksittäinen "taideteos".
Ryynänen (1915-2001) teki taidetta pääosin puusta. Pitkään taide oli hänelle vain harrastus, ja leipätyötä oli maatilan pito. Vasta eläkkeelle jäätyään Ryynänen tarttui talttaan kokopäivätoimisesti ja laittoi miehensä Paavon tekemään moottorisahalla veistosten karkeimmat työt.
Reissunainen suosittelee Ryynäsen ateljeeta luonnonmateriaaleista pitäville kaunosieluille.
28.7.2010
Eniromaista!
Nykyään pukkaa joka tuutista mainoksia siitä, kuinka erinomaisia erilaiset puhelimen kautta käytettävät hakupalvelut ovat. Mainoksissa apua löytyy hätään kuin hätään mahahaavasta uponneeseen traktoriin - ja nopeasti. Tosielämässä tilanne on vähän toinen.
Epätietoinen matkailija: Hei! Haluaisin Lieksasta Eva Ryynäsen ateljeekodin numeron.
Hakupalvelun besserwisser: Juu. Katsotaanpa... Ei nyt kyllä löydy Eva Ryynästä Lieksasta.
EM: (Mutisee itsekseen: No sepä hyvä, kun nainen on ollut kuolleena kohta 10 vuotta...) Tässä ei nyt ole kysymys henkilöstä vaan semmoisesta ateljeekodista. Löytyisikö se jonkun museon tai muun nimellä?
HB: Ei... Ei täältä kyllä löydy.
EM: Siis ei mitään?
HB: Ei...
EM: Kiitti hei.
Epätietoinen matkailija: Hei! Haluaisin Lieksasta Eva Ryynäsen ateljeekodin numeron.
Hakupalvelun besserwisser: Juu. Katsotaanpa... Ei nyt kyllä löydy Eva Ryynästä Lieksasta.
EM: (Mutisee itsekseen: No sepä hyvä, kun nainen on ollut kuolleena kohta 10 vuotta...) Tässä ei nyt ole kysymys henkilöstä vaan semmoisesta ateljeekodista. Löytyisikö se jonkun museon tai muun nimellä?
HB: Ei... Ei täältä kyllä löydy.
EM: Siis ei mitään?
HB: Ei...
EM: Kiitti hei.
27.7.2010
Arkeeeeee...
Loma on nyt lusittu ja arki on alkanut. Toimistobunkkerissa on hiljaista, käytävät humisevat tyhjyyttään. Puhelin soi maksimissaan kerran päivässä.
Miten sitä muistaisi, että KESÄ jatkuu silti edelleen? Eikä Jaakon kylmä kivi tehonnut tänä vuonna - vesi oli edelleen lämmintä ja ihanaa. Hah!
Miten sitä muistaisi, että KESÄ jatkuu silti edelleen? Eikä Jaakon kylmä kivi tehonnut tänä vuonna - vesi oli edelleen lämmintä ja ihanaa. Hah!
22.7.2010
Reissunaisen toinen vinkki
Lappeenrannasta tiedetään vedyt ja atomit (juu, ne on niitä lihapiirakoita), mutta tässä tulee kahvilavinkki: tunnelmallinen kahvila Majurska löytyy keltaisesta puutalosta heti linnoituksen portin sisäpuolelta. Tarjolla on makeaa ja suolaista herkkua. Juomapuolelta voisi suositella Marskin shampanjaa, eli mustaherukan lehdistä tehtyä juomaa, ja syömäosastolta vaikkapa mansikkapiirakkaa - vaniljakastikkeella, tietenkin!
Parasta Majurskassa on mummolasisustus, josta voi bongailla tutun näköisiä tauluja, kelloja ja käsitöitä. Ja istumaan pääsee tietenkin mummolan sohvalle tai kuistin korituoliin.
Samalla kun pistäytyy Majurskaan, voi muutenkin käydä fiilistelemässä Lappeenrannan linnoitusta, sen putiikkeja, näkymiä Saimaalle - ja hyvällä tsägällä voi törmätä vaikka ratsasteleviin rakuunoihin.
Reissunainen suosittelee Majurskaa kaikille herkkujen ja mummolaromantiikannälkäisille!
14.7.2010
Täysillä, hikisenä
Kesää pitää elää täysillä, sitä ei voi tuhlailla netissä notkuen. Siksi reissunaisen vinkit ja viime viikonlopun festarikokemukset odottavat kirjoittamistaan. Paljon on nähty, koettu - ja uitu monissa vesissä.
Yö on helteestä raskas, ei tuule tippaakaan. Pimeää ja lämmintä - ihan kuin etelän mailla. Kuvat ovat kuitenkin kotoisasta Suomesta, Pielisen rannoilta.
9.7.2010
Kevyttä kesälukemista
Olen tässä lueskellut muutaman kirjan. Yhdessä sairastettiin anoreksiaa ja harrastettiin viiltelyä, toisessa syötiin tiskikonetabletteja ja podettiin psykoosia. Että semmoista kepeää kesälukemista...!
Eve Hietamiehen Yösyöttö oli synkästä startista huolimatta viihdyttävä, välillä jopa hihityttävä. Ja tunnelin päässä näkyi valoa, loppujen lopuksi. Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys sen sijaan oli piinaavaa yksinäisyyttä ja ahdistusta alusta lopppun asti. Moni on tuota opusta hehkuttanut, minä en. Tai sitten angstisuus ei vaan sopinut helteiseen lomatunnelmaan.
Eve Hietamiehen Yösyöttö oli synkästä startista huolimatta viihdyttävä, välillä jopa hihityttävä. Ja tunnelin päässä näkyi valoa, loppujen lopuksi. Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys sen sijaan oli piinaavaa yksinäisyyttä ja ahdistusta alusta lopppun asti. Moni on tuota opusta hehkuttanut, minä en. Tai sitten angstisuus ei vaan sopinut helteiseen lomatunnelmaan.
8.7.2010
Aikuisten "mansikkamaito"
Taannoisesta kesäkurpitsakatastrofista toivuttuani uskalsin taas tarttua sauvasekoittimeen. Nyt syntyi sesonkiherkkua - mansikkamargaritaa tuoreista mansikoista. Googlea käyttämällä löytyy ihan kunnollisiakin reseptejä, minä keskityin lähinnä runsaaseen määrään mansikoita ja hieman vähäisempään määrään tequilaa. Mausteena oli limemehua ja viilennyksenä jäämurskaa. Toimi!
Ja jos kätevä emäntä ei satu omistamaan kunnollista tehosekoitinta, voi jäät murskata myös käärimällä ne pyyhkeeseen ja takomalla perunanuijalla/kaulimella.
Nam!
Ja jos kätevä emäntä ei satu omistamaan kunnollista tehosekoitinta, voi jäät murskata myös käärimällä ne pyyhkeeseen ja takomalla perunanuijalla/kaulimella.
Nam!
5.7.2010
Uskiksille jaffaa!
Samuli Edelmann lauloi virsiä Imatran Bigbandeillä, niitä piti tietenkin mennä kuuntelemaan. Edelmannin karisma riitti täyttämään isonkin teltan ja äänessä oli sopivassa suhteessa rouheutta ja samettia. (Tässä kohtaa inhorealistinen kaverini toteaisi, että kuuntelisin mielelläni Samulin esittämänä vaikka Itä-Uudenmaan puhelinluetteloa vuodelta 1987 - mene ja tiedä, moista proggista ei ole ollut tarjolla...)
Tänä iltana Virsien sanat saivat kuitenkin pääroolin ja sovitukset rullasivat kivasti.
Mutta epäkohtien epäkohta: teltan baareista ilmoitettiin tylysti, että tämä keikka on alkoholiton. Ei siinä mitään, kyllähän sitä voi virsiä selvin päinkin kuunnella (tiukan paikan tullen). Mutta mitkä olivatkaan ne alkoholittomat vaihtoehdot? Vissy ja keltainen jaffa, molemmat lämpötilaltaan melkein kiehumispisteessä - ilmeisesti siksi, että kaikki kylmäkaapit olivat kaljaa ja siideriä niin pullollaan, etteivät sinne enää jaffat mahtuneet. Piiiiiiitkä miinus tästä festarien järjestäjille, toteaa nimimerkki "Missä oikeus, täällä vääryys!"
Ensi viikonloppuna mennään tutkimaan Ruissalon festaritunnelmat. Helle jatkukoon!
Tänä iltana Virsien sanat saivat kuitenkin pääroolin ja sovitukset rullasivat kivasti.
Mutta epäkohtien epäkohta: teltan baareista ilmoitettiin tylysti, että tämä keikka on alkoholiton. Ei siinä mitään, kyllähän sitä voi virsiä selvin päinkin kuunnella (tiukan paikan tullen). Mutta mitkä olivatkaan ne alkoholittomat vaihtoehdot? Vissy ja keltainen jaffa, molemmat lämpötilaltaan melkein kiehumispisteessä - ilmeisesti siksi, että kaikki kylmäkaapit olivat kaljaa ja siideriä niin pullollaan, etteivät sinne enää jaffat mahtuneet. Piiiiiiitkä miinus tästä festarien järjestäjille, toteaa nimimerkki "Missä oikeus, täällä vääryys!"
Ensi viikonloppuna mennään tutkimaan Ruissalon festaritunnelmat. Helle jatkukoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
