Yhden naisen lukupiiri jatkaa synkkien kirjojen parissa. Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa vie lukijan Nigerian sisällissodan rytinöiden keskelle – tai Nigerian ja Biafran välisen sodan pyörteisiin, mikä nyt onkaan poliittisesti korrekti ilmaus. Nigerialainen Adichie on syntynyt vuonna 1977 maahan, jossa oli rauha. Hänen romaaninsa kuvittaa omien vanhempien ja isovanhempien kokemaa todellisuutta – asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Suosittelen!
Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen lukaisin kesälomareissulla laivan kannella, ja se sopi tuolloiseen laineenliplatustunnelmaan täydellisesti. Keyes kirjoittaa täysveristä romanttista hömppää, mutta tekee sen hyvin! Eppu Nuotion Paine oli nopealukuinen dekkari, jonka verisestä lopusta voi päätellä, että kirjailija naputtelee sarjan seuraavaa osaa varmaan parhaillaan. Nuotio päästää mielestäni lukijansa vähän liian helpolla, juttu ratkeaa jo ennen kuin lukija on kunnolla päässyt vauhtiin. Dekkarinlukijan ”pikaruokaa”.
Nyt luvussa on Kyllikki Villan päiväkirjaromaani Elämän korkea keskipäivä, jossa on sivulle 111 asti melko hyvin vältytty ruumiilta. Lukupiirini suunnistaa siis valoa kohti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti