Karjalaisuus on kuulemma nykyään trendikästä. Hesarissakin oli taannoin iso artikkeli kolkyt ja risat -ihmisistä, jotka etsivät karjalaisia juuriaan ja liittyivät joukoittain Karjala-seuraan. Eräskin ikänsä Länsi-Suomessa asunut oli löytänyt karjalaisista juuristaan syyn siihen, miksi hän aina välillä kokee olonsa niin ulkopuoliseksi (?!?).
Minun ja SkodaMiehen karjalaisia juuria ei tarvitse kovin syvältä kaivella: kummankin mummot ovat Viipurista kotoisin. Koska ratsastamme trendien aallonharjalla (buaha-ha-ha), päätimme lähteä kesälomalla tsekkaamaan mummojen lapsuus- ja nuoruusmaisemat. Sieltähän ne löytyivät, aivan linja-autoaseman vierestä ja Torkkelinpuiston laidalta.
Viipurin linnan tornissa katselimme ympärillemme ja mietimme, millainen Viipuri olisi nyt, jos se olisi edelleen suomalainen kaupunki. Ennen luovuttamistaanhan Viipuri oli kansainvälinen kaupunki, jossa asui noin 80 000 ihmistä. Se oli siis silloin Suomen toiseksi suurin kaupunki. Nyt se on vähän surullinen venäläinen pikkukaupunkipahanen mahtavan Pietarin kyljessä.
Yhteistuumin päädyimme siihen, että Viipuri olisi Itä-Suomen Turku. Yhdistäviä tekijöitä on paljon: meri, linna, kivitalot… JOS historia olisi mennyt toisin, voisin hyvin kuvitella asustavani tuossa karjalaisessa kaupungissa. (Tähän tosin realisti äitini totesi, että JOS historia olisi mennyt toisin, viipurilainen mummoni ei olisi koskaan kohdannut umpisavolaista ukkiani, ja minua ei ehkä olisi olemassa missään kaupungissa. Eli turha jossitella…)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti