Bunkkerin vankina

Ulkona paistaa aurinko siniseltä taivaalta ja toimistobunkkerissa istuminen tuntuu... SIETÄMÄTTÖMÄLTÄ! Työpöydällä pyörii pieniä ja isoja keskeneräisiä juttuja, mutta tuntuu, etten saa oikein otetta mistään. Ja jos yhden pienen nippeliasian saankin hoidettua, kymmenen muuta odottaa jonossa vuoroaan.

Yleensä olen tähän aikaan vuodessa täynnä energiaa, mutta nyt olen jotenkin hukassa. Ideat eivät pulppua, into ei riitä (tai jos riittääkin, se ei kohdennu mihinkään järkevään, vaan lähinnä Wii fitin pelaamiseen ja jäätelönsyöntiin). Viikonloppu ja vapaus, tule jo!