Kehitys kehittyy

Jouduin kohtalon oikusta tänään kirjastoon käyttämään nettiä. Tuskastuttava ja hikinen jonottaminen, liian ahdas työpiste ja vieressä puhelimeen mylvivä mies muistuttivat mieleen esihistorialliset opiskeluajat.

Silloin netti oli harvinaista luksusta, eikä KELLÄÄN (tai ehkä jollain, mutta ei ainakaan kellään kavereistani) ollut sellaista hienoutta kotona. Kone minullakin oli (isän vanha kannettava, sellainen, jonka kuljettaminen olisi oikeasti vaatinut nokkakärrit), mutta sähköpostin lukemista ja muuta nettisurffailua varten piti aina raahautua yliopistolle. Ja siellä sitten jonotettiin vapaata konetta, kestettiin huonoja hiiriä, kannettiin tärkeitä tiedostoja mukana disketillä ja yritettiin hoidella henkilökohtaisia asioita vieruskaverin vilkuillessa ”huomaamattomasti” silmäkulmastaan. Usein tuli jotain ongelmaa (tulostukset katosivat taivaan tuuliin tai tulivat ulos tuhantena kappaleena) ja silloin apuun piti noutaa lasikopissa haluttoman näköisenä istuva finninaamainen atk-mies.

Miten onkaan maailma muuttunut! Täällä sitä köllötellään lokoisasti omassa olkkarissa, langaton ja nopea nettiyhteys hurraa talon kaikissa huoneissa, kannettavaa tietokonetta jaksaa oikeasti kantaa paikasta toiseen fiiliksen mukaan. Ja mikä parasta: paikalla on lähes aina henkilökohtainen atk-tukihenkilö, jolta saa kärsivällisiä neuvoja kinkkisiin tilanteisiin. ”Siis MITÄ tää kone nyt teki? MITÄ? MITÄ? En painanu kyllä mitään nappia, en!”.

Niin se kehitys kehittyy.