Aikapoimussa

Vauvallinen elämä on mystistä. Tunnit ja päivät vaan katoavat jonnekin. Ja koska SkodaMies ei tee mitään kasista neljään -työtä, olen suloisesti sekaisin viikonpäivistä. Kellonajat sentään hiffaan vielä, koska seitsemältä pitää alkaa katsomaan Neljän tähden illallista.

Jälkikasvumme on aika lunki tapaus, ja omaa aikaa on aina silloin tällöin ihan kivasti. Mysteeri on vain se, MILLOIN sitä aikaa on ja KUINKA PALJON. Yhtenä päivänä ehtii vaikka mitä, naputella tietsikkaa, askarrella-paskarrella ristiäiskutsuja, käydä kirjastossa... ja sitten toisena päivänä ei ehdi edes syödä aamupalaa ennen iltaviittä. Puhumattakaan, että kokkaisi jotain oikeaa ruokaa.

Mutta yksi on varmaa: vielä yhtenäkään päivänä joutoaikaa ei ole ollut niin paljon, että olisin pinonnut kolme kuutiota halkoja. Tähän suoritukseen yltää vain superanoppini, joka oli täällä lapsenlikkana. "Vauva vaan nukkui, niin tuli tylsää, jotain piti tehdä", kuului selitys.