Joulu on joskus

Joulu on joskus helmikuussa
joskus syyspimeässä syyskuussa
kun niiksi tulee
ja järvet jäässä
sisällisesti, meissä.
Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun
kun sattuu ja juhlamieli yllättää
- sisällisesti, varkain -
ja sieppaan sen taas pois
kenenkään huomaamatta
vaikka kesken juhlan
kun senkertainen juhlamieli
on palanut loppuun.
Sillä tavalla se ei kulu,
ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa,
ojentaa kätensä.
Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä
ei vielä huomaa.
Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa
ja sanoo:
Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,
minä tulen.

Lassi Nummi