Hankimme Skodamiehen kanssa toisillemme joululahjaksi (yhteisen) järjestelmäkameran. Siitä on haaveiltu pitkään, mutta pontta hankinnalle antoi vauva. Hänen kolme ensimmäistä kuukauttaan jäivät historiankirjoihin punasilmäisinä ja kauhusta kankeina - kiitos suomalaisen kaamoshämärän ja pokkarikameramme salaman! Samaan tapaan on dokumentoitu kotitiikerin alkutaival: oranssi epätarkka hännänheilahdus kuvan laitamilla...
Mutta nyt koittavat paremmat ajat! Tai siis heti, kun opin tuota rakkinetta käyttämään. Nyt ollaan vielä siinä tilanteessa, että sillä aikaa, kun säädän aukkoja ja aikoja manuaali toisessa kädessäni ja kamera toisessa, vauvan hymy muuttuu itkuksi ja kissa livahtaa yläkerran rappusiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti