Nyt on sitten sikaflunssapiikki saatu. Eipä ollut paikallisessa terkkarissa paljon ryysistä asian tiimoilta.
Inhoan terveyskeskuksia ja sairaaloita. Ei tarvitse mennä kuin ovesta sisään, niin jo leijuu sieraimiin se semmoinen desinfiointiaineen haju ja olo alkaa tuntua... sairaalta. Oloa eivät yhtään helpota vitriiniin kootut historialliset amputaatiosahat ja emaliset alusastiat eivätkä seinille teipatut valistusjulisteet B-hepatiitin tartunta-alueista.
Rokotuksen käsivarteeni tökännyt hoitaja vannotti, että odotushuoneeseen pitää jäädä istumaan 20 minuutiksi allergisen reaktion varalta. "Ettet sitten tuuperru tuonne tien varteen".
Näillä saatesanoilla näin jo sieluni silmin itseni kramppaamassa siellä aulan lattialla. Istuin muovituolilla plaraamassa vanhoja lehtiä, ja tunnustelin oloani. Ihan kuin päätä kuristaisi vanne. Ja raajoissa tuntuu kummaa kihelmöintiä. Hampaita vihloo ja selässä kulkee vilunväristyksiä.
20 minuutin päästä olin kuitenkin edellen tajuissani ja henki kulki normaalisti. Lähdin kohti kotia. Luulotauti parani jo parkkipaikalla. It's a miracle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti