Elämäni kirjat

Kun nyt Pilvilinnan myötä pääsin kirjoista kirjoittamisen vauhtiin, niin pistänpä tulemaan listan elämäni kirjoista. Here goes!

Kirja, joka muutti elämäni:
Elina Karjalaisen Uppo-Nalle. Uppis on ensimmäinen kirjarakkauteni suoraan lapsuudesta – ja sieltä juontaa myös rakkauteni kirjoihin. Minulle on lapsena luettu paljon, ja olen myös itse lukenut paljon - aina siitä lähtien, kun opin lukemaan. Ensimmäisiä itse lukemiani kirjoja olivat Anni Polvan Tiina-kirjat, joista osa oli äiskän aikoinaan lukemia 50-luvun painoksia.

Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran:
Laura Honkasalon Lumen saartama kahvila. Novellikokoelma, jonka jännä tunnelma kestää useammankin lukukerran.

Kirja, joka itketti:
Reko Lundanin Viikkoja, kuukausia.

Kirja, joka nauratti:
Monikin on naurattanut, mutta viimeksi nauratti Heli Laaksosen Pursu.

Kirja, jonka toivoisin itse kirjoittaneeni:
Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna.

Kirja, jota ei olisi tarvinnut kirjoittaa ollenkaan:
Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki sellaiset kirjat, jotka ovat tulleet julkaistuiksi vain siksi, että kirjoittaja on julkku. Jos joku tavis olisi lähettänyt vastaavan käsikirjoituksen kustantajalle, se olisi päätynyt suoraan mappi ööhön tai kaffetunnin naurunaiheeksi. Mutta kun kirjoittaja on julkkis, niin myyntiin vaan! Ja isolla metelillä!

Kirja, jonka jätin kesken:
Näitä on monta! Lukemisen pitää olla nautinto, ja jos tarina ei vie mukanaan, niin mitä sitä väkisin tahkoamaan! Viimeksi taisi jäädä kesken Denise Minan Veripelto.

Kirja, jota luen juuri nyt:
Minulla on aina meneillään useampi kirja. Kirjastosta sattumalta löytyneeseen pikalainauutuuteen on pakko tarttua, vaikka joku muu kirja olisikin kesken. Junaan on pitää pakata mukaan joku ohut ja kevyt, jos kesken on joku tiiliskivi. Tällä hetkellä luvussa ovat Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia, Mereta Mazzarellan Marraskuu ja Kate Jacobsin Lankakaupan tyttö.

Kirja, jonka olen aikonut lukea:
Aika moni klassikko on vielä lukematta, ja siinä asiassa pitäisi tehdä parannusta. En ole koskaan tullut tarttuneeksi esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen.