Pakkasessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Mieluummin lunta kuin loskaa, sanon minä! Duunipaikallakin olen sitkeän sissin maineessa: tämän talven kylmimpänä fillarointiaamuna pakkasta oli 23 astetta. Mutta ei se polkemista estänyt - hidasti vaan, kun toppahousut jäykistivät jalat muumintassuiksi.
Mutta nyt ei nahka enää meinaa kestää näitä miinusasteita. Henki on vahva mutta liha on heikko! Kaikesta rasvaamisesta huolimatta kutisen, karisen, pölisen, olen raapimisesta verinaarmuilla ja hiipivän hulluuden partaalla.
Tule kevät tai tule lottovoitto, että voin hankkia jostain auringosta "terapia-asunnon"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti