Mummojen kanssa

Ostin viime helmikuussa työhuoneeseeni Inge Löökin mummo-kalenterin, kun se oli halvennuksessa. Elin mummojen vuotta helmikuusta joulukuuhun, ja aina vain tuntui mummoilla olevan mukavaa. Maaliskuussa mummot olivat tehneet pöydän alle majan ja istuivat siellä kaffilla. Huhtikussa ne liftasivat punaisen jenkkiauton kyytiin, toukokuussa söivät puiston penkillä hattaraa ja kesäkuussa tekivät hyviä löytöjä roskalaatikoista. Ja aina vaan niillä oli kovasti hauskaa, suut hymyssä ja silmäkulmat naurunryppyjä täynnä.

Kesälomamatkalla näin eläviä todisteita erilaisista tavoista olla mummo. Erään pikkukylän kaupan tuulikaapissa istui joukko mummoja, jotka näyttivät äkäisiltä ja tuijottivat vieraita kulkijoita tuikeasti. Seuraavassa kylässä oli mummo, joka otti uimarannalla aurinkoa yläosattomissa. Taitaa olla asennekysymys, viettääkö mummovuotensa Salen tuulikaapissa vai rajattomassa rusketuksessa.

Äitini, joka jäi toissa kesänä eläkkeelle, huokaisi viime elokuussa: ”Tämä kesä on ollut ihan kuin lapsuuden kesät. Semmonen, että ei ole huolta mistään. Viime kesänä sitä vielä murehti jotain, mutta nyt on ollut vaan.” Sellaisesta huolettomasta olemisesta on ehkä onnelliset mummot tehty.

Oih, montako (kymmentä) vuotta siihen eläkkeeseen vielä olikaan? Tahdon heti ruveta onnelliseksi mummoksi!