Tämän kevätpäivän ajatelma on seuraavanlainen:
Jos et tiedä minne olet menossa, mikään tie ei vie sinne.
Eilinen kyläilyreissu jätti mieleen kutinan. Pohdin, kumpi elämässä on lopulta tärkeämpää ja fiksumpaa: jämerä pyrkiminen johonkin ennalta mietittyyn päämäärään vain luova ajelehtiminen sen mukaan, mitä eteen tulee...? Jään mietiskelemään tätä. Luulen, että molemmilla konsteilla voi päätyä aika hyvään (joskin ehkä erilaiseen) lopputulokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti