Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna keittiössäni hääräsi puuhakas kokkikolmikko, jonka koodinimet ovat Jamie, Nigella ja Gordon. Jamie rakastaa pilkkomista ja taikinan vaivaamista. Nigella maistaa kaikkea sormella ja hymyilee hurmaavasti valokuvissa. Gordon kiroilee kuin turkkilainen ja syyttää mahdollisista epäonnistumisista joko muita kokkeja tai huonoja olosuhteita. Kaikkia kolmea yhdistää kiinnostus ruokaan ja sen tekemiseen. Pari kertaa vuodessa kokoonnumme yhteen ja testaamme huolella valittuja reseptejä. Reseptit ruoditaan etukäteen sähköpostitse, ja kokeiluun valikoituu yleensä sellaisia juttuja, joita kukaan ei viitsi ryhtyä yksin väsäämään.
Lähes aina yhteinen kokkailu vaatii runsaasti suklaata - niin tälläkin kertaa. Lisäksi kaupasta kannettiin läjäpäin kananmunia ja tuoreita yrttejä. Niistä syntyi mm. punajuuri-vuohenjuustosalaattia, kahdenlaisia ravioleja kastikkeineen, focacciaa, Key lime -piirasta, macaron-leivoksia, dominopalleroita ja suklaasalamia. Menu oli siis jälkiruokapainotteinen. Miten siinä aina käykin niin...?
Sunnuntai-iltana en voinut olla miettimättä, että voiko sokerihumalasta seurata sokerikrapula...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti