Tammikuun viimeisenä päivänä ei tarvitse olla optimisti uskoakseen, että valoa kohti mennään. Pohjoinen "mörönpersiinpimeä" on taittunut, normaalipituisen työpäivän toisessa päässä vilahtaa jo valoakin. Ja parhaimmillaan hanget kimaltavat niin että häikäisee.
En VIELÄ siteeraa Sir Elwoodin Neiti Kevättä, mutta ehkä jo kohta...!
Talvenkalpea olmi kaipaa väri ja pirteyttä myös lautaselleen. Sitä edustaa kuvassa poseeraava verigreippi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti