Tammikuun Kuukauden Kirja on Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-dekkari, jonka kanssa vietin pari hyytävää iltaa alkukuun koulutusreissulla.
Väkivallan virkamies ei todellakaan ole kirjauutuus, sillä vaikka Joensuu on ollut jälleen otsikoissa uusimman Harjunpää-kirjansa ja Pahan pappi -filmatisoinnin myötä, niin ensimmäinen opus on julkaistu samoihin aikoihin, kun minä opettelin kävelemään.
Vaikka luen paljon dekkareita, olin jättänyt mustanpuhuvat Harjunpäät väliin, sillä olin jotenkin ajatellut niiden edustavan kammoamaani "äijädekkarien" osastoa. (Äijädekkari on kirja, jossa ruumiita tulee runsaasti ja joka sisältää vähintään kaksi seuraavista elementeistä: lentokone, terroristi, ydinase, Venäjä, FBI, armeija, agentti, salaliitto tai avaruusohjelma. Äijädekkareita kirjoittavat ainakin Taavi Soininvaara ja Ilkka Remes.)
Joensuu ei kuitenkaan edusta tätä lajia, vaan ensimmäinen Harjunpää oli vähäeleinen, verkkaisesti etenevä ja jollain tapaa arkinen. Ja juuri siinä arkisuudessaan kammottava. Joensuu kuvaa väkivallan virkamies Timo Harjunpäätä, joka yövuoroon lähtiessään täyttää termospulloaan kahvilla ja miettii kaikkia niitä ruumiita, jotka odottavat löytäjäänsä Helsingin rantavesissä ja kerrostaloasunnoissa. Harjunpää lähtee työvuoroon toivoen, että juuri tänä yönä niitä ei löydettäisikään. Ja jo toivoessaan hän tietää toiveensa mahdottomaksi.
Joensuun teksti tulee iholle: lukija näkee, haistaa, kuulee, tuntee sen mitä Harjunpääkin. Suosittelen.
Parhaillaan selvittelemme Timon kanssa pyromaanin tapausta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti