Jäämistö

SkodaMiehen ”isänperintö” (vanha amerikanarkku, pari taulua, muutama laatikollinen kirjoja, valokuvia ja sekalaista tavaraa) on pyörinyt viime kuukaudet työhuoneen nurkassa.

Sitä katsellessa olen tuuminut, että mitähän sitä itse aikanaan jättää perinnöksi. Tai mitä haluaisi jättää.

On niin paljon sellaista, joka merkitsee itselle jotain, mutta joka muiden mielessä on pelkkää rompetta. Voin kuvitella jälkipolvien repivän tukkaansa vaikkapa jälkeeni jäävien kirja- ja kenkä- ja valokuvakansiovuorien edessä…

Joidenkin kertymien kanssa on nyt jo ITSE voimaton: niiden poisheittäminen merkitsisi jonkun vaiheen lopullista taaksejäämistä, siksi vanhoja kokouspöytäkirjoja ja muistilappuja on pakko hillota kaapissa vuodesta toiseen…

Äsken otin itseäni niskasta kiinni ja heitin menemään viimeisen muovipussillisen edelliseltä työpöydältä hätäpäissä mukaan pakattuja papereita (”Näistä ei tiedä vaikka tarviis vielä…”). Sieltä löytyi mm. vuonna 2008 pidetyn seminaarin ilmoittautumisia. Huippuajankohtaista…

Sanomattakin selvää taitaa olla se, että perintöni ei tule mahtumaan yhteen henkilöautoon, kuten appiukon.