Kirpeää!

Jos haluat maistaa ehkä maailman parasta kladdkakaa, matkusta Gotlannin pohjoisnurkkaan Fåröhön ja etsi sieltä käsiisi kahvila-leipomo Sylvis Döttrar. Niin me kesällä teimme.

Samalla reissulla syötiin myös ihanaa sitruuna-marenkipiirakkaa. Sitä varten ei välttämättä tarvitse matkustaa Gotlantiin asti, sillä Hellapoliisin reseptillä syntyi eräänä iltana vähintään yhtä hyvä tekele. Ja vink-vink: älä edes yritä säilöä piirakkaa. Marenkipäällyksen takia se on parhaimmillaan paistopäivänä, ja kannattaa pistellä saman tien parempiin suihin.

Remppakyynikko retkellä

Loviisassa oli tänäkin kesänä wanhoja taloja. Ja väkeä valtavasti. Ja mun mielestäni ihanaaaaa. Remonttikyynikko SkodaMies oli ehkä hieman eri mieltä, mutta vaelteli urheasti seuranani (mutisten välillä partaansa, että "helpommalla pääsis, kun purkas ja tekis kokonaan uuden..."). Mutta ei kerrota sitä urheille wanhojen talojen omistajille. ;)

Matkamuistoja

Näin naputtelin aivan elokuun alussa, kun asuntoauto täristeli halki suomalaismaiseman.

"Mopiiliyhteys oli tänään totisessa testissä Hankasalmelle johtavalla mutkaisella tiellä. Pellolla märehti äyssirelehmä ja järvikin pilkahti. Kesä-Suomea parhaimmillaan!

Vielä eilen oltiin Kokkolassa ihmettelemässä asuntomessuja ja treffaamassa vanhaa kaveria vuosien takaa. Maanantai-iltana Kokkolaan saapuessa meinasimme pökertyä omaan nerokkuuteemme, kun tajusimme, että aivan messualueen vieressä, meren rannalla, on leirintäalue. Sinne! Vaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa: alue oli täynnä, ja jouduimme menemään kaupungin toiselle reunalle lisäalueelle. Merinäköalan sijaan saimme näköalan soraiselle parkkipaikalle ja jumalanhylkäämille lautaparakeille. Lämmin suihku sentään oli tarjolla, ja sitä piti hyödyntää aamuin illoin, jotta saatiin rahoille edes jotain vastinetta. Toisaalta aloin olla jo kypsä maksamaan lämpimästä suihkusta: aamu-uintilämpötilat kun ovat tähänastisen matkan aikana olleet vähintäänkin hyytäviä, sellaista 12 astetta…

Asuntomessuilla riitti kyllä pällisteltävää, mutta ökytaloja enemmän spontaania ihastusta herätti Kokkolan vanhakaupunki Neristan. Siellä oli pakko hiippailla hieman kameran kanssa, vaikka koivet olivat jo miltei sanoneet sopimuksen irti…"

Just thinking

Ajatuspieru Heinävedeltä: Jos munkit eivät kerran saa omistaa juuri mitään, niin miten on mahdollista, että Valamon luostarissa on kirpputori?

Tittelinkipeä

Nuoremman polven karavaanarit ovat reissussa! Päätimme, että suuntana on länsirannikko, mutta saattaa olla, että jumitumme tänne Pieksänmäelle. Parkkeerasimme Tahinlammen rannalle, ja iltauinnilla ilmoitustaululta selvisi, että 3.8. täällä järjestetään pellehyppykilpailut. SkodaMies oli heti sitä mieltä, että pellehyppymestari olisi kova titteli käyntikorttiin. Ja nyt olisi vielä 2 päivää aikaa hioa suoritusta!

Matkalla, matkalla taas!

Varpaat lämpimissä vesissä, nokka kesätuulessa. Ja kesälomareissu aluillaan! Ensimmäinen etappi oli Heinävesi, tästä eteenpäin suunta on vapaa, se hahmottuu ajellessa vähitellen.

Reissunaisen seitsemäs vinkki

Taannoisten sukukalaasien yhteydessä piti tietenkin ostaa Savosta matkamuisto - ja mikäpä olisi sen savolaisempaa kuin kalakukko. Paikalliset neuvoivat, että se kannattaa hakea Hanna Partasen kalakukkoleipomosta - ja ei, nyt ei ole kysymyksessä se kuivakka kalorinkyttääjä Hanna Partanen, joka teki telkkarissa tacoja SALAATINLEHDISTÄ!

Leipomoon mennessä pujahdetaan vanhan puutalon sisäpihalle... ja samalla tuntuu, kuin pujahtaisi ajassa noin 60 vuotta taaksepäin! Hannalta voi ostaa reissunälkään myös lihapiirakat ja karjalanpiirakat.

Seikkailujen saari

Karvainen lomailija raportoi:
"Kuka olisi uskonut, että rakkaalla ihmisystävälläni Jopoilijan äidillä on PAITSI kaappi täynnä Shebaa MYÖS melkein ikioma saari, jossa kissa saa juosta vapaana ilman valjaita ja tuulettaa turkkiaan raikkaassa järvituulessa? Oih onnea oih, kun saan täällä viilettää ja illan pimennyttyä vähän metsästääkin. Paratiisin ainoat varjot ovat naapurin iso haukkuva koira ja laituri, jolta saattaa vahingossa tipahtaa. Ei siinä mitään, sillä osaan uida kissaa. Mutta turkkia suoriessa menee kyllä sitten aina loppupäivä..."

Reissunaisen kampäkki

Reissunaisen vinkkailut viime kesältä saavat nyt jatkoa. Tämän kesän ensimmäinen suositus on vanha rakkauteni Tuusulan rantatie. Siellä on paljonkin nähtävää - omia lemppareitani ovat Pekka Halosen taitelijakoti (hirsilinna) Halosenniemi ja Sibeliuksen Ainola.

Jos haluaa päästä turistikohteesta helpolla, kannattaa käydä Aleksis Kiven kuolinmökissä. Yksiön kokoisessa museotuvassa ei paljon aikaa tuhraannu - ja samalla saattaa selvitä, miksi Kiven viimeiset sanat olivat "Minä elän!".

Syvärannan lottamuseossa voi juoda kahvit lottakupista ja kuunnella samalla vanhoja iskelmiä. Kun ratiosta kaikaa värisevä mieskuoroveto "Oi kallis Suomenmaa" ja ympärillä tuoksuvat tuoreet korvapuustit, värähtää paatuneimmankin kosmopoliitin rinnassa isänmaallinen fiilis.

Mielentiloissa

Olenko vaan sunnuntai-illan herkässä mielentilassa, vai oliko UP - kohti korkeuksia -animaatio oikeasti itkettävä...? Silmänurkkia oli pakko pyyhkiä ainakin kahdessa kohtaa...

Karvainen teinimme otti askeleen kohti itsenäisyyttä ja vietti yön täällä yksin sillä aikaa kun kävin Lohjalla moikkaamassa SkodaMiestä. Eilen valloitimme Fiskarsin, ilman kameraa ja kymmenien muiden kesäturistien kanssa. Desicosta hoituivat kynttilät pimeneviin iltoihin ja Petris Chocolate Roomista suklaat (ne vedettiin kyllä parempiin suihin heti).

Kotona odottivat rutatut matot ja huomionkipeä tiikeri.

Hangö, hangö, hangö...

Pari viikkoa sitten tehtiin pieni reissupyrähdys eteläisimpään Suomeen. Helteet lopahtivat huonossa saumassa ja lämmintä oli vain 15 astetta. Uimakopeille ei tällä kertaa ollut käyttöä. Aurinko kuitenkin paistoi ja villat vartioivat rantoja.

Villassa, jossa nukuimme, on perimätiedon mukaan majoittunut myös Mannerheim. Meidän huoneemme tosin sijaitsi pienessä pihatalossa - SkodaMies totesi kyynisesti, että siellä on ehkä ammoisina aikoina majoittunut Mannerheimin hevonen. Tai tallipoika.

Metsästämällä metsästin ravintolan, josta saisi SkodaMiehelle jotakin muuta kuin "meren herkkuja". Hangon makaronitehdas hoiti homman kotiin omatekoisilla pastoillaan ja maukkailla antipastoillaan.

Tulkoon kesä!

Kolme aurinkoista, velttoa, ihanaa päivää! Torstaina totaalista laiskuutta. Perjantaina hyvin mustia grilliherkkuja ja pikainen pulahdus kirkkaaseen veteen. Lauantaina syreeneitä, lauta-aitoja ja mukulakivikatuja.

Auringonpaisteen lupaillaan jatkuvan edelleen, mutta me suuntaamme työreissuille ja kissa "kesäsiirtolaan". Mutta ainakin akut ovat nyt täydessä latingissa!

Seuraavia vapaita odotellessa voi kuunnella vaikka tätä.

Koolla on väliä!

Pyykkikone jauhaa, kassi täyttyy. Retkikuntamme suuntaa pääsiäiseksi itään. Keväällä syntyneet juhlivat synttäreitään ja uutiskynnys ylittyy, aivan varmasti!

Säätiedottajat lupailevat upeaa keliä, auringonpaistetta ja lämpöaaltoa.

On vain yksi ongelma. Missä ovat tennarit...?!?

Ps. Valmentauduin pääsiäistunnelmaan syömällä iltapalaksi jättikindermunan. Voi suklaatehtailija minkä teit! Tuntuvatko pikkukinderit tämän jälkeen enää miltään...? Koolla tuntuu olevan väliä!

Varo latua!

Viime vuoden kokeilusta ja siitä seuranneesta kämmenen kokoisesta mustelmasta olen viisastunut. Tällä kertaa jätin murtsikkasukset kotiin ja olen keskittynyt vain mutkamäkiin. Jostain kumman syystä isäni vahvat hiihtogeenit ovat jääneet kohdallani täysin resessiivisiksi.

Täällä yritetään kuitenkin pitää huolta, että samaa ei pääsisi tapahtumaan muille: retkikunnan pienimmät, tulevat ainokaisasaariset saivat eilen hiihtokortteihinsa merkinnän urheasta 50 metrin suorituksesta.

Hiihtoa enemmän alle kolmivuotiaiden joukkue innostui kuitenkin porosta. "Se kakkas, poro kakkas, hi-hi-hiiiiii!".

Simple things

Aurinko, hanget, naavaiset puut. Hiljaisuus. Kuppi kaakaota. Kummallinen taidenäyttely navetan päädyssä. Puun takana vaaniva poro.

Näillä mennään nyt.

Kohteessa!

Retkikuntamme on kokoontunut eri puolilta Suomea tänne villiin pohjolaan. Tämä päivä on vielä mennyt jonkinasteisen matkakooman kourissa, mutta iltapäivällä alkoivat jo hieman rinteet himottaa. Huomenna sitten suksille!

Irtiotto arjesta tuntuu toimivan. Työkännykästä on akku loppu ja kaikenmoinen stressailu on haihtunut mielestä. Syvä helpotuksen huokaus!

Kerjäläinen Tukholmassa

Romanikerjäläiset värjöttelevät Helsingin keskustassa pahvimukiensa kanssa, aiheuttavat kaupungin päättäjille harmaita hiuksia ja ohikulkijoille omantunnon kolkutusta.

Myös Drottningsgatanilla kyyhötti kerjäläinen, kettu poikasineen. Mistähän köyhästä EU-maasta se oli saapunut?

Vanhankaupungin pöyhkeällä kissalla sen sijaan meni hyvin. Se esitteli räntäsateessa amaryllistään.

Aatteen mies

Kiina on selvästi ollut suurten johtajien maa. Keisarillista loistoa ja pönötystä saattoi vielä aavistella Kielletyssä kaupungissa ja Taivaan temppelissä. Ja oma lukunsa on tietenkin puhemies Mao, jonka mahtipontinen mausoleumi seisoo keskellä Taivaallisen rauhan aukiota. Aina aamupäivisin sitä kiersi satojen metrien jono, kun kansa meni kunnioittamaan puhemiehen balsamoitua ruumista. Hyvin, hyvin hämmentävää touhua!

Muurille!

Kiinassa on tietenkin käytävä muurilla. Me jätimme ostamatta lentoyhtiön tarjoaman kalliin retken - onneksi, sillä periltä löytyi vastaava reissu viisi kertaa halvemmalla. Matkaan lähdettiin autokuskin, oppaan ja kuuden turistin voimin. Meidän lisäksemme kyydissä olivat "Israelin pappa" ja "Madridin karjut". Israelin pappa oli valkohapsinen vähän kumara vanha mies, joka vaikutti olevan vähän hukassa - mutta sitten paljastuikin, että papalla on rautaiset reisilihakset ja takana jo pari viikkoa reissailua Etelä-Koreassa ja Japanissa. Madridin karjut olivat nelikymppinen äijäporukka, joka kuorsasi takapenkillä koko menomatkan ja joista eräälle kiinalaisen lääketieteen asiantuntija povasi, että "you have a hot liver". (No sen tietämiseen ei kyllä kummoista asiantuntijaa tarvita, että poikaporukan reissulla maksa vinkuu...).

Ja niin... SkodaMies ei koskaan päässyt sille tornille asti, jossa tuo punainen plakaatti liehui. Kävin nappaamassa siitä kuvan ja kipitin sitten viemään alempana muurilla lekottelevalle miehelle Maon terveiset.

Chopstick-challenged

Reissumme suurin haaste taisi olla puikoilla syöminen. Taito, joka oli välttämätön opeteltava, jos halusi syödä muuallakin kuin Mäkisen purkerissa kultaisten kaarten alla.

Muutaman kerran meinasi iskeä nälkäraivo, kun annos höyrysi lautasella, mutta sitä ei millään meinannut saada sieltä lautaselta suuhun asti.

Merkittävä oivallus tuli naapuripöydästä: riisiä on turha YRITTÄÄKÄÄN puristaa puikkojen väliin: puikot pidetään vain kädessä rinnakkain, ja niiden päälle kauhotaan riisit sooseineen ja sitten nostetaan lasti suuhun. Vain isommat kana- tai lihapalaset napataan puikkojen väliin, samoin kuin nippu nuudeleita.

Myös päähän iskostuneet länsimaiset pöytätavat (ei saa ryystää, ei saa röhnöttää) voi unohtaa. Rohkeasti vaan naama lähemmäs lautasta, niin homma helpottuu huomattavasti!

Mutta kaikista näistä opeista ja aika monesta tyhjennetystä riisikiposta huolimatta olen edelleen (CSI New Yorkissa vilahtanutta termiä käyttäen) hieman "chopstick-challenged".