Ihan helmeä!

Vuosi sitten helmikuussa elettiin lisääntyvästä valosta huolimatta aika väsähtäneitä aikoja. Nyt aion ottaa kaiken irti kevättalven aurinkoisista päivistä. Paino sanalla KEVÄT, ei talvi! Hei vaan helmikuu, tule ja vie meidät pidentyviin päiviin!

Onko se vaan nieltävä?

Siis se, että nyt alkaa SYKSY? Varmoja merkkejä on nimittäin ilmassa. Kuten vaikka se, että telkkarista tulee taas muutakin kuin uusintoja (ja BB, voi nou...). Ja se, että huomenna alkavan kuukauden nimi on SYYSkuu. Raskain syrämin vaihdan varvastossut tennareihin.

Näissä tunnelmissa...

Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa...

-Herman Hesse-

Aineksia kaaokseen

Saman päivän aikana unohdin takkini kokouspaikan naulakkoon ja kastelin Pepsi Maxilla kaksi kännykkää (toinen toipui, toisen tila kriittinen), kalenterin, kokousmuistiinpanot ja yhden kirjaston kirjan.

Kai se on myönnettävä: en taida olla ihan terässä.

Vika kerta

Usvaisissa aamuissa on syksyn aavistus. Se on niin vahva, että vaikka päivät ovat lämpimiä, olen koko ajan heittämässä kesälle hyvästejä. Kesän viimeinen kerta mökkisaunassa. Viimeinen kerta uimarannalla. Viimeinen pehmis Espan puistossa. Viimeinen ilta varvastossuissa.

Sniiiiiiif!

On olemassa syksyihmisiä. Minä en kuulu heihin.

Lomamanifesti

Viimeinen työpäivä ennen KESÄLOMAN rysähtämistä päälle. Huomenna ei kello soi, en tee matkalaskuja, en istu kuumassa toimistossa, en tee mitään mikä ei huvita. Sen sijaan aion uida ja syödä jäätelöä, nauraa ja nukkua pitkään. Nähdä uusia paikkoja, ja niitä vanhoja rakkaita.

Ja tämä kaikki kertaa kolme viikkoa. Tack och adjö.

Mielentiloissa

Olenko vaan sunnuntai-illan herkässä mielentilassa, vai oliko UP - kohti korkeuksia -animaatio oikeasti itkettävä...? Silmänurkkia oli pakko pyyhkiä ainakin kahdessa kohtaa...

Karvainen teinimme otti askeleen kohti itsenäisyyttä ja vietti yön täällä yksin sillä aikaa kun kävin Lohjalla moikkaamassa SkodaMiestä. Eilen valloitimme Fiskarsin, ilman kameraa ja kymmenien muiden kesäturistien kanssa. Desicosta hoituivat kynttilät pimeneviin iltoihin ja Petris Chocolate Roomista suklaat (ne vedettiin kyllä parempiin suihin heti).

Kotona odottivat rutatut matot ja huomionkipeä tiikeri.

Lomamieli

Naputtelen koneella työasioita, vaikka mieli on jo lomalla. Sireenipuskan alla juomassa teetä tai rannassa liottamassa varpaita lämpimässä vedessä. Huomenna on suuntana Kuopio ja sukubakkanaalit, sieltä koukkaus kotiin ja auton ja emännän huolto. Ja sitten: ensimmäinen lomapätkä. Oi ihanuutta!

Tulkoon kesä!

Kolme aurinkoista, velttoa, ihanaa päivää! Torstaina totaalista laiskuutta. Perjantaina hyvin mustia grilliherkkuja ja pikainen pulahdus kirkkaaseen veteen. Lauantaina syreeneitä, lauta-aitoja ja mukulakivikatuja.

Auringonpaisteen lupaillaan jatkuvan edelleen, mutta me suuntaamme työreissuille ja kissa "kesäsiirtolaan". Mutta ainakin akut ovat nyt täydessä latingissa!

Seuraavia vapaita odotellessa voi kuunnella vaikka tätä.

Se on kevät!

Kevät on vuodenajoista rakkain. Toiveikkain, energisin, suloisin, lohdullisin. Pitkän talven jälkeen palaavat värit, tuoksut, liike ja elämä. Ja kesä, se ihana, on vielä edessä.

Kevät on iloinen asia siksi
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys – loka – marras.
Ja kaikki puhdasta raikasta
tuoksuvan uutta
ja lauluja täynnä.
Kuin luomisen aamuna.
Ja vuokkopolkuja vaeltaa
hiirenkorvien hymy.
Ja ilosta kevyet sydämet.

Maaria Leinonen

Päiväsääntö

Silloin, kun työmatkani varrella oli 5 jäätelökioskia, oli pakko keksiä yhden jäätelön päiväsääntö. Sen mukaan päivässä saa syödä vain yhden jäätelön - paitsi jos joku tarjoaa, jolloin voi "kohteliaisuussyistä" vetää useammankin.

Nykyisen työmatkani varrella ei ole ainuttakaan jäätelökioskia, mutta sääntö on silti säilynyt. Samoin jokakesäinen himo pallojätskiin. Sanokoot järkevät ihmiset mitä vaan sen pilviin kiipeävästä litrahinnasta - jätski maistuu parhaalta tötteröstä auringonpaisteessa syötynä!

Tärkeitä etappeja

Perjantaina: Ensimmäinen ulkona syöty jäde
Lauantaina: Ensimmäinen uusien kesäpopojen ulkoilutus
Sunnuntaina: Ensimmäiset leskenlehdet ja perhoset

NYT on aika laulaa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tahtiin:

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Neiti Kevät)

Toivossa on hyvä elää

Kyllä meitä kevätihmisiä nyt hellitään: ensin tuli kesäaika ja valoisat illat ja huomenna tulee jo huhtikuu! Kesälaitumille pääsy lähenee vääjäämättä ja sitten on ilme yhtä autuas kuin tuolla lentävällä lehmällä...!

Kohta viikon olen kahistellut menemään toppahousuissa ja sukset jalassa, mutta samaan aikaan uskon ja toivon, että kotinurkilla on tapahtunut ihme ja kinokset ovat loman aikana kadonneet (tai ainakin MERKITTÄVÄSTI kutistuneet).

Nuupallaan

Myös helmikuinen tulppaanikimppu noudatteli omistajansa mahtavaa vireystilaa. Tästä on vain yksi suunta... (Ja ei, se ei ole biojäte. Tilkka tuoretta vettä teki ihmeitä!)

Juuret vai siivet?

Helmikuu on ollut pitkä ja raskas. Tuntuu, että olen viettänyt sitä lähinnä kahdessa paikassa: töissä ja kotona viltin alla täristen. Olen melkein ehtinyt juurtua sohvalleni. Tuntuu, että jos näen töllöstä vielä yhdenkin realityuusinnan, alan kirkua!

Toivon, että kevät ja valo antaisivat vähitellen juurien tilalle siivet. Tai ehkä sen tekee parin viikon päässä häämöttävä loma.

Instant-helpotusta on luvassa kuitenkin jo lauantaina, kun kylään saapuu joukko räväköitä naisia ja illan teema on venäläinen. Verkkosukat on hankittu, pelmenit varastoitu pakastimeen, kristallilasit kiillotettu ja bliniresepti googlattu. Davai!

On the Edge

Jospa voisi vaan läväyttää läppärin kiinni ja häipyä, jättää taakseen kaikki takkuiset asiat joille ei mahda mitään ja marssia kuppilaan. Tilata ison kupillisen teetä ja jotain hyvää. Katsoa, kun auringonsäteet tanssivat pöydällä.

Unelmien maku

Tänään on jälleen penkkarit, ja abit hytisevät rekkojen lavalla. Joka vuosi tähän aikaan lasken, miten monta vuotta niistä omista penkkareista olikaan. (Huokaus, tulokseksi tuli taas kerran että TODELLA monta...)

Vuotuinen ikäpohdinta kulminoituu aina penkkareihin, ei niinkään syntymäpäivän aikoihin. Ehkä siksi, että synttärit ovat kesällä, ja vaikka ikäkriisi meinaisikin iskeä, sen voi aina tainnuttaa menemällä piknikille syömään mansikoita ja juomaan kuohuviiniä - mikä on helmikuussa hankalahkoa.

Mutta ehkä tuo pohdinta liittyy enemmän siihen, että muistan niin hirvittävän hyvin, miltä tuntui sinä keväänä, kun 12-vuotisen kouluputken pää alkoi viimein häämöttää. Kun kaikki ovet olivat raollaan, kun melkein mikä tahansa oli mahdollista, kun huulilla oli unelmien maku...

Ja joka vuosi kysyn itseltäni, että vieläkö uskallan unelmoida, kurkottaa kohti mahdottomiakin - vai olenko siihen jo liian vanha. Toivottavasti en koskaan!

Muistoja lompakossa

Iso läjä kuitteja pöydällä, matkalasku työn alla. Lompakosta löytyi yllättävän paljon rahaa (48,65 euroa), paljon junalippuja matkalaskun liitteeksi ja melkoinen nippu muistoja. Tai siis kuitteja, jotka muistuttavat menneen kesän reissuista ja touhuista. Kahvila Majurska (pala mansikkakakkua, pala fetaparsapiirakkaa). Diverssikauppa Kasvihuoneilmiö (emalivateja ja peltilautasia). Citymarket Lohja (läjä nenäliinoja, kurkkukarkkeja ja Pringelesejä). Linnanmäki (iltahupiranneke). Kirjapörssi Renkomäki (kirja: Kissa – rodut ja kasvatus). Sokos Joensuu (Jackpotin tunika). Ravintola Wanha Makasiini (Pasta tomato). Hyviä muistoja, hyvä kesä!

Ja nyt sen hemmetin matkalaskun kimppuun!

Tämän yön laulu

Tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan
pakotin sut lähtemään
vaikka tiesin sua ei odota mikään
nyt on jo pimeää
huomenna vaihtuu elokuuksi
pimeässä katsoin selkää
joka pyysi huuda perään

ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
meen nukkumaan
vasta kun on valoisaa
ja kauniinpaa

Tällaisena kesäyönä soi päässä juuri tämä SMG:n biisi. Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi. Se on samaan aikaan ihanaa ja haikeaa. Kesä taipuu kohti loppuaan, mutta toisaalta elokuun pimeät hämyillat ovat kauniita...!