Odotan...

Haravoimatta jääneet lehdet ovat saaneet yön aikana kuurareunan. Mutta missä viipyvät lumi ja pakkanen...? Kaipaan niitä nyt, en maaliskuussa...

Ti-di-di-di-di...

Istun varjon puolen terassilla ja naputan kannettavaa. Tässä on juuri sopiva olla. Huomenna siirryn taas lämpimien uimavesien läheisyyteen.

Lähikaduilla kaartelee jäätelöauto, kakarat ajaa perässä pienillä pyörillään ja kirkuu: "Se on meidän kadulla!" "Antakaa rahaa!".

Mietin, että tekisinkö tänään jotain vai jättäisinkö tekemättä.

Kyllä kelpaa

Viime viikonloppuna anopit tosiaan tulivat ja pistivät pihan uuteen uskoon. Palasin työreissulta ihailemaan valmista jälkeä. Vähän semmoinen Huvila & Huussi -kokemus. Moni horsma ja kivi oli vaihtanut paikkaa, uutta multaa ja koristelastua oli kulunut säkkitolkulla. Oooooh ja aaaaah!

Tullessaan äiti toi myös kolme liinaa: kirppikseltä metsästetyn Fujiwo Ishimoton Lepo-vahakankaan ja kaksi kankaista liinaa, joiden molempien kuosit ovat Maija ja Kristina Isolaa: toinen Tantsu ja toinen Satula. Nuo kankaat haalin aikoinani jostakin alesta, mutta niiden surauttaminen liinoiksi asti ei vaan vielä ehtinyt omalle agendalle.

Nyt äiskä hoiti homman ja hyvältä näyttää! Take a look!

Huikea sato!

Jokaisella ruokapalstalla hehkutetaan nyt raparperia. Oman kääpiökasvimaani kaksi vauvaraparperiä eivät kovin massiivisia satoja vielä tuota, eli ei kannata liikaa innostua... Viime vuonna tempaisin siitä toisesta ainekset yhteen vaivaiseen raparperipiirakkaan, ja siinäpä se kesän sato sitten olikin.

Eilen verotin raparperjäni hieman varovaisemmin ja ymppäsin paistokseen kaveriksi reilusti mansikoita. Tulipa namia!

Viherpeukalo lainassa

Muistatteko, kun syksyn alussa kaipailin puutarhaflowta? No, nyt sellainen olisi taas tarpeen. Jääkausi pihallamme on kuin ihmeen kaupalla loppunut (jo hyvän aikaa sitten), ja maasta pukkaa jos jonkinmoista nykeröä. Naapurit kuopsuttavat pihoillaan uutterina, ja minä olen lähinnä kauhistellut jättijäniksen aikaansaamia tuhoja. Tänä talvena se oli saanut seurakseen myös lauman myyriä, ja se lisää tuhojen määrää entisestään. Parturoin pensasaitamme maan tasalle päästäkseni eroon syödyistä oksista. Vaan jäikö jäljelle mitään muutakaan...? Se selvinnee kesän kuluessa.

Puutarhatuskaan on kuitenkin tulossa pikaista helpotusta: lauantaina minä olen työreissulla, ja äiti ja anoppi pistävät pihalla tuulemaan. Tätä minä kutsun win-win-situationiksi! Piirsin seikkaperäisen ohjeistuksen jääkaapin oveen, määräsin SkodaMiehen konsultiksi ja toivotin puhelimessa työn iloa.

Nyt jännätään vielä säätä: 4 vuoden aikana JOKAISISSA talkoissa, joihin anoppi on saapunut, on satanut vettä. Saapa nähdä miten tällä kertaa.

Rikkaruohoflow

Puutarhurointia harrastavat ihmiset kehuvat, kuinka terapeuttista on työntää kädet multaan. Siinä (kuulemma) unohtuvat kaikki huolet ja murheet. Itse olen aina tuumaillut, että huolta ja murhetta ylipäätään olisi vähemmän, jos puutarha hoitaisi itse itsensä ja pysyisi vaan kauniina ja ihanana ILMAN, että siellä täytyy jatkuvasti myllätä perse pystyssä.

Vaan kerran menneenä kesänä kävi niin, että pääsin kiinni oikein kunnon puutarhaflowhun. Tai oikeammin rikkaruohoflowhun. Menin nuuskimaan sateenjälkeistä kesäiltaa, ja siinä samalla nappasin kukkapenkistä yhden rikkaruohon... ja sitten toisen... ja kolmannen... Ja ennen kuin huomasinkaan, olin raivannut puutarhasta kottikärryllisen ei-toivottuja kasveja. Ja olo oli jotenkin... puhdistunut!

Vastaavaa flowta ei ole ilmaantunut sen jälkeen, mutta kerta kesässä on jo ihan hyvä alku. Ehkä ensi kesänä kahdesti...?

Oheisten kuvien leppoisat puutarhatunnelmat on napattu Loviisan wanhojen talojen pihoilta.

Kanin kirous

Sillä aikaa kun kävin Ylläksellä asti toteamassa, että murtsikka ei (edelleenkään) ole minun lajini, oli vanha tuttumme metrinen jänis hotkinut suihinsa kaikki pihan omppupuut. Se oli hyödyntänyt kantavaa hankea ja keinotellut itsensä suojaverkkojen yli. Kirous ja kuolema!

Tänään teimme vastaiskun: kaivoimme omppupuiden ympärille lumeen syvät vallihaudat, joiden yli kurkottuakseen jäniksen täytyy olla melkoinen akrobaatti. Huomenna haetaan kaupasta balsamia omppupuiden haavoihin, ja sitten vaan toivotaan pikaista paranemista.

Elämämme on kuin Wallace & Gromit -elokuvasta. Jäämme odottamaan jäniksen seuraavaa siirtoa...