Kirjoja ja sidontaa

SkodaMies vei gradunsa sidottavaksi. Tuuletusta tähän kohtaan! Jee! Uurastus on ohi!

Hövelinä rouvana lupasin hoitaa viimeisten kirjojen palautuksen, ja kipaisin sekä kansalliskirjastoon, opiskelijakirjastoon että kaupunginkirjastoon. Kansalliskirjaston tunnelma uhkuu aina sellaista hiljaista sivistyneisyyttä, mutta yliopiston todelliset neronleimaukset on kyllä tallennettu Porthanian vessan oviin. Kuten vaikka tämä...

I finally found Jesus! (He was behind the couch all along...)

Grin! ;)

Kotitiikeri

Pari viikkoa sitten meille muutti kissa nimeltä Elias (erään toisen sammattilaisen suurmiehen kaima). Pienessä kissassa riittää virtaa ja vauhtia, leikkikaveria kaivataan vähän väliä. Ja jos seuraa ei heru, aikaa voi kuluttaa myös ramppaamalla ympäri kämppää häntä paksuna ja "petomainen" ilme naamalla.

Edellinen kissa, jota lähipiirissä on hoivailtu, oli arvokas vanhaherra nimeltä Riku. 19 vuoden aikana sen vauhti oli jo vähentynyt melkoisesti, ja Rikun rauhalliseen touhuiluun tottuneista pienen kissan vauhti ja vilinä tuntuu hassulta.

Oranssiturkkinen kotitiikeri on sulattanut jo lukuisia sydämiä, ja voittokulku jatkuu! Myös SkodaMies on heltynyt ensimmäisen "nisäkäslemmikkinsä" äärellä. Ne lapsuuden sauvasirkat oli ehkä kuitenkin vähän eri juttu...

Saariston lapset

Luvassa on viikko leirielämää saaressa. Toivotaan ainakin aurinkoa, naurua, ystävyyttä, iloa... Kuutta hyvää ja kymmentä kaunista. Pysykää kaukana punkit ja ukkosmyrskyt!

Kohtalon ivaa

Aurinkoisen ja rutikuivan kesän jälkeen vietämme SkodaMiehen sukujuhlia ruotsalaisella kesämökillä. Ohjelmassa piti olla Suomi-Ruotsi -mölkkyturnaus, uima-altaassa killumista ja grillausta. Mutta tänään sataa. KAATAMALLA. Seuraamme jännityksellä, kuinka se kuuluisa ruåtsalainen positiivisuus on koetuksella...

Loman saldo

* uitu 15 eri lätäkössä
* kyläilty viidellä mökillä
* pakastettu 10 kiloa mansikoita, syöty ainakin viisi
* käyty viidessä hyvin erilaisessa kesätapahtumassa

Olen loman saldoon hyvin tyytyväinen. Se tuntuu olevan viidellä jaollinen.

Tämän yön laulu

Tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan
pakotin sut lähtemään
vaikka tiesin sua ei odota mikään
nyt on jo pimeää
huomenna vaihtuu elokuuksi
pimeässä katsoin selkää
joka pyysi huuda perään

ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
ei kukaan koskaan ollut
niinkuin sinä
meen nukkumaan
vasta kun on valoisaa
ja kauniinpaa

Tällaisena kesäyönä soi päässä juuri tämä SMG:n biisi. Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi. Se on samaan aikaan ihanaa ja haikeaa. Kesä taipuu kohti loppuaan, mutta toisaalta elokuun pimeät hämyillat ovat kauniita...!

Yhden naisen lukupiiri

Yhden naisen lukupiiri jatkaa synkkien kirjojen parissa. Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa vie lukijan Nigerian sisällissodan rytinöiden keskelle – tai Nigerian ja Biafran välisen sodan pyörteisiin, mikä nyt onkaan poliittisesti korrekti ilmaus. Nigerialainen Adichie on syntynyt vuonna 1977 maahan, jossa oli rauha. Hänen romaaninsa kuvittaa omien vanhempien ja isovanhempien kokemaa todellisuutta – asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Suosittelen!

Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen lukaisin kesälomareissulla laivan kannella, ja se sopi tuolloiseen laineenliplatustunnelmaan täydellisesti. Keyes kirjoittaa täysveristä romanttista hömppää, mutta tekee sen hyvin! Eppu Nuotion Paine oli nopealukuinen dekkari, jonka verisestä lopusta voi päätellä, että kirjailija naputtelee sarjan seuraavaa osaa varmaan parhaillaan. Nuotio päästää mielestäni lukijansa vähän liian helpolla, juttu ratkeaa jo ennen kuin lukija on kunnolla päässyt vauhtiin. Dekkarinlukijan ”pikaruokaa”.

Nyt luvussa on Kyllikki Villan päiväkirjaromaani Elämän korkea keskipäivä, jossa on sivulle 111 asti melko hyvin vältytty ruumiilta. Lukupiirini suunnistaa siis valoa kohti!