Kanin kirous

Sillä aikaa kun kävin Ylläksellä asti toteamassa, että murtsikka ei (edelleenkään) ole minun lajini, oli vanha tuttumme metrinen jänis hotkinut suihinsa kaikki pihan omppupuut. Se oli hyödyntänyt kantavaa hankea ja keinotellut itsensä suojaverkkojen yli. Kirous ja kuolema!

Tänään teimme vastaiskun: kaivoimme omppupuiden ympärille lumeen syvät vallihaudat, joiden yli kurkottuakseen jäniksen täytyy olla melkoinen akrobaatti. Huomenna haetaan kaupasta balsamia omppupuiden haavoihin, ja sitten vaan toivotaan pikaista paranemista.

Elämämme on kuin Wallace & Gromit -elokuvasta. Jäämme odottamaan jäniksen seuraavaa siirtoa...

Laiskuus on luovuutta

Vapise, Niksi-Pirkka, tässä tulee talvinen säilytysvinkki suoraan anoppilastani! Joulun alla anoppi oli paistanut isot läjät jauhelihapasteijoita, jotka piti saada joulunpyhiksi kylmäsäilytykseen. Jääkaappi pullisteli kinkkua ja rosollia, joten hän suunnitteli pakkaavansa pasteijat laatikkoon ja pistävänsä ne ulos pakkaseen lasitetulle terassille. Ulkovarasto ei tullut hiirivaaran takia kysymykseen.

Vaan terassin oven edessäpä seisoi joulukuusi, jota olisi sitten pitänyt siirrellä eessuntaassun joka kerta, kun jonkun joulunviettäjän pasteijahammasta kolottaa. Tässä kohtaa kuusensiirtäjän (eli appiukkoni) laiskuus jalostui luovuudeksi. Pasteijalaatikko nostettiin säilytykseen auton takapenkille. Siellä se oli kylmässä ja pakkasessa, helposti saavutettavissa ja turvassa kaikilta pieniltä mönkijöiltä. Ja jouluna oli niin kova pakkanen, että eipä auto lyhyillä kauppa- ja hautausmaareissuilla juuri ehtinyt lämpiämään. "Ei katkennut kylmäketju", raportoitiin anoppilasta tyytyväisinä.

Asenteiden tarkistus

Päätin juuri kasvaa ihmisenä ja kokeilla murtsikkaa. Päätös syntyi laskettelurinteen parkkipaikalla, jossa tuuli niin että tukka meinasi irrota. Lumipöllyssä häämöttävälle huipulle nousu ei houkutellut.

Viimeisten koulun pakkohiihtojen jälkeen olen sivakoinut kokonaista kaksi kertaa, mutta aika ei ole ollut kypsä vanhoista inhotuksista toipumiseen. Ehkä tänään...? Kai niillä koululiikuntatraumoillakin joku eräpäivä on...?

Jos ei ole, niin terapiaryhmä onneksi odottaa mökissä minttukaakaon kanssa.

Melkein maisteri

SkodaMiehestä voidaan nyt virallisesti käyttää termiä "gradua vaille valmis". Viimeinen tentti yliopistolla on suoritettu ja loma sarastaa (meille molemmille). Nokka on kohti pohjoista ja keväthankia. Ja sillä aikaa toivon kinosten hupenevan täällä etelässä. Tippuvissa räystäissä ja tulppaaneissa on kevään aavistus. Hiphei!

Kuuleeko Toast?

Monessa seuraamassani blogissa hehkutellaan juuri nyt Toastin uutta kuvastoa. Miksimiksimiksi sitä ei ole kolahtanut minun postilaatikkooni? Tietääkö ne siellä Toastin markkinointiosastolla, että täällä asuu nainen, joka ei oikeasti kulje herkissä maanläheisissä sävyissä karuilla nummilla, vaan puskee kesät talvet menemään mustissaan? Vai onko ne sitä mieltä, että asuntovelallisen ei todellakaan pitäisi käyttää melkein sataa puntaa kesäkolttuun?

Voi kuulkaa siellä paahtoleipäfirmassa, olkaa kilttejä ja lähettäkää tänne räntäsateeseen se kuvasto! Saahan sitä mustiinpukeutuva velanmaksajakin haaveilla, eikö...?

Tahti on tämä

Eilen oivalsin, että perjantaina palautettavaa kahden sivun opiskelutehtävää varten pitäisi lukea 7 kirjaa ja yksi artikkeli. Hmph. Ja nyt on tiistai. Mitäs tästä nyt miettisi...? Tahdin pitäisi olla melkein kaksi kirjaa päivässä, jos tästä aikoo selvitä. Tai sitten pitää vaan priorisoida. Se tarkoittaa suomeksi, että mennään siitä yli missä aita on matalin.

Mies, kitara ja hattu

Musashoppailu sai jatkoa: tänään kassissa Anna Puuta ja Samuli Putroa. Putron Elämä on juhla -keikkaa kävin kuulostelemassa jo vuosi sitten näihin aikoihin. Mainoksessa mainittiin, että luvassa on "musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa". En siis hankkiutunut känniin, vaan kuuntelin ihan selvinpäin. Ja silti nauroin ja itkin ja huokailin ja fiilistelin, ja niin teki yleisössä moni muukin. Mies, kitara ja hattu - ei siinä muuta tarvittu.

Aamulla näin muuttolintuja
muodostelmassa taivaalla
liikutuin ja niitä tervehdin
nähdään keväällä tai myöhemmin

Seisoin siinä hetken katveessa
miettien ihmiselon haurautta
enkä voinut kyseenalaistaa
jonkinsorttista jumalaa

Elämällämme on tarkoitus
ja joka hetkessä kauneutta
emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
jokaisen tarina on arvokas
emme ole tyhjänpantteja
tuhkaa korulippaassa

(Samuli Putro: Tuhkaa korulippaassa)