Monessa seuraamassani blogissa hehkutellaan juuri nyt Toastin uutta kuvastoa. Miksimiksimiksi sitä ei ole kolahtanut minun postilaatikkooni? Tietääkö ne siellä Toastin markkinointiosastolla, että täällä asuu nainen, joka ei oikeasti kulje herkissä maanläheisissä sävyissä karuilla nummilla, vaan puskee kesät talvet menemään mustissaan? Vai onko ne sitä mieltä, että asuntovelallisen ei todellakaan pitäisi käyttää melkein sataa puntaa kesäkolttuun?
Voi kuulkaa siellä paahtoleipäfirmassa, olkaa kilttejä ja lähettäkää tänne räntäsateeseen se kuvasto! Saahan sitä mustiinpukeutuva velanmaksajakin haaveilla, eikö...?
4.3.2010
2.3.2010
Tahti on tämä
Eilen oivalsin, että perjantaina palautettavaa kahden sivun opiskelutehtävää varten pitäisi lukea 7 kirjaa ja yksi artikkeli. Hmph. Ja nyt on tiistai. Mitäs tästä nyt miettisi...? Tahdin pitäisi olla melkein kaksi kirjaa päivässä, jos tästä aikoo selvitä. Tai sitten pitää vaan priorisoida. Se tarkoittaa suomeksi, että mennään siitä yli missä aita on matalin.
1.3.2010
Mies, kitara ja hattu
Musashoppailu sai jatkoa: tänään kassissa Anna Puuta ja Samuli Putroa. Putron Elämä on juhla -keikkaa kävin kuulostelemassa jo vuosi sitten näihin aikoihin. Mainoksessa mainittiin, että luvassa on "musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa". En siis hankkiutunut känniin, vaan kuuntelin ihan selvinpäin. Ja silti nauroin ja itkin ja huokailin ja fiilistelin, ja niin teki yleisössä moni muukin. Mies, kitara ja hattu - ei siinä muuta tarvittu.
Aamulla näin muuttolintuja
muodostelmassa taivaalla
liikutuin ja niitä tervehdin
nähdään keväällä tai myöhemmin
Seisoin siinä hetken katveessa
miettien ihmiselon haurautta
enkä voinut kyseenalaistaa
jonkinsorttista jumalaa
Elämällämme on tarkoitus
ja joka hetkessä kauneutta
emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla
Elämällämme on tarkoitus
jokaisen tarina on arvokas
emme ole tyhjänpantteja
tuhkaa korulippaassa
(Samuli Putro: Tuhkaa korulippaassa)
Aamulla näin muuttolintuja
muodostelmassa taivaalla
liikutuin ja niitä tervehdin
nähdään keväällä tai myöhemmin
Seisoin siinä hetken katveessa
miettien ihmiselon haurautta
enkä voinut kyseenalaistaa
jonkinsorttista jumalaa
Elämällämme on tarkoitus
ja joka hetkessä kauneutta
emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla
Elämällämme on tarkoitus
jokaisen tarina on arvokas
emme ole tyhjänpantteja
tuhkaa korulippaassa
(Samuli Putro: Tuhkaa korulippaassa)
28.2.2010
Shalalaa...
Iso työpinnistys on takana, ja päätin palkita itseni läjällä uutta musiikkia. Matkaan tarttui Vuokko Hovatan Liaani, Yonan Pilvet liikkuu, minä en sekä veljekset Chydeniuksen Isän kädestä. Hovatta on vanha ihastus, Yona täysin uusi tuttavuus ja Chydeniukset uteliaisuusostos - hauska kuulla, miten pojat ovat isänsä klassikkobiisejä kohdelleet.
Yonan levyllä ollaan jo kevätfiiliksissä:
Jää sulaa katuojaan, liikennemerkkiin nojaan
suljen silmäni, hengitän syvään
kasvatan uskoni kaikkeen hyvää
vaivun keväthypnoosiin hivelevään
todellisuudentajuni hylkään
shalalalalalaa
pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden
läpi viiden hyytävän kuukauden
Barcelonasta unelmoiden...
Lumen määrästä päätellen luvassa on vielä ainakin yksi hyytävä kuukausi. Loska kuitenkin litisee jo. Kevään merkki...?
24.2.2010
Ohiajot
Olin taannoin Veikkolassa työreissulla. Aamun palaveri kesti lounasaikaan asti, ja lähtiessä paikallinen työntekijä vinkkasi, että Espoon Ikeahan on ihan tässä nurkalla. Että sieltähän saa halvan lounaan. ”Ajat tästä ihan suoraan vaan, ja sitten vähän kaarrat, niin se tulee ihan siihen eteen”. Näillä ajo-ohjeilla lähdin ruotsalaista huonekalu- ja lihapullajättiä kohti.
Bembölen lähestyessä mietin, että kannattaako tässä nyt vaihtaa motarille vai ei. Mielikuva: siihen motarin varteenhan se Ikea jää. No niin jäi. Sinne väärälle puolelle, kolmen kaistan taakse saavuttamattomiin. PRKL. Samalla viuhahti ohi Kehä kolmonen.
Noooh, Kehä ykköselle siis, ja sitä itäänpäin jyystämään. Päätin, että poikkean Selloon syömään. Tuli Leppävaara, vilkkui Sello siellä jossain kolmen kaistan takana, oli opasteita jos sun mihin lähiöihin, mutta ei kauppakeskukseen ainuttakaan. Viuh. Sello jäi taa.
Kolmas yritys: jäähän se Vantaan Ikea siihen Lahdentien varteen. Ikea kun Ikea. Yritänpä sinne. Olikohan se tää Tikkurilan liittymä mistä piti mennä…? Viuh. No oli. Siis OLI. Siis PITI mennä, mutten mennyt. Siinä kohtaa kiroilutti jo aika kovasti. Ja nälätti.
Mikä IHME siinä on, että kaikenmoisiin kulttuurikohteisiin opastetaan kyllä isosti (esimerkiksi Villa Elfvikillä on tien varressa opaste, jonka pinta-ala on sama kuin siirtolapuutarhamökin), mutta kauppakomplekseihin, joihin sadat ihmiset yrittävät mennä joka päivä, ei opasta kukaan! Mistä voi pieni ihminen tietää, että se-ja-se eteläinen liittymä johdattaa juuri tuohon ostosparatiisiin…?
Tässä kohtaa saattaisi joku anti-kapitalisti kommentoida, että ihan hyvä vaan, että jää ihmisiltä muutama kauppakeskusvisiitti väliin ja muutama euro tuhlaamatta. Mutta ei siinä paljon kulttuurikoti lohduta, jos maha halajaa halpaa lihapullaa!
JK. Lopulta ajoin sisään Järvenpään eteläisestä liittymästä, siitä kohti keskustaa, keskustassa jätin auton Rivolin parkkihalliin ja käpyttelin teelle ja sämpylälle Vanhan apteekin taloon, kauppa-kahvilaan, jossa voi vanhojen hirsiseinien sisällä juoda hyvää teetä ja lukea Maalaisunelmien uusinta numeroa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja Tian verantaa voi suositella lämpimästi muillekin niille nurkille eksyville. Tai löytäville.
Bembölen lähestyessä mietin, että kannattaako tässä nyt vaihtaa motarille vai ei. Mielikuva: siihen motarin varteenhan se Ikea jää. No niin jäi. Sinne väärälle puolelle, kolmen kaistan taakse saavuttamattomiin. PRKL. Samalla viuhahti ohi Kehä kolmonen.
Noooh, Kehä ykköselle siis, ja sitä itäänpäin jyystämään. Päätin, että poikkean Selloon syömään. Tuli Leppävaara, vilkkui Sello siellä jossain kolmen kaistan takana, oli opasteita jos sun mihin lähiöihin, mutta ei kauppakeskukseen ainuttakaan. Viuh. Sello jäi taa.
Kolmas yritys: jäähän se Vantaan Ikea siihen Lahdentien varteen. Ikea kun Ikea. Yritänpä sinne. Olikohan se tää Tikkurilan liittymä mistä piti mennä…? Viuh. No oli. Siis OLI. Siis PITI mennä, mutten mennyt. Siinä kohtaa kiroilutti jo aika kovasti. Ja nälätti.
Mikä IHME siinä on, että kaikenmoisiin kulttuurikohteisiin opastetaan kyllä isosti (esimerkiksi Villa Elfvikillä on tien varressa opaste, jonka pinta-ala on sama kuin siirtolapuutarhamökin), mutta kauppakomplekseihin, joihin sadat ihmiset yrittävät mennä joka päivä, ei opasta kukaan! Mistä voi pieni ihminen tietää, että se-ja-se eteläinen liittymä johdattaa juuri tuohon ostosparatiisiin…?
Tässä kohtaa saattaisi joku anti-kapitalisti kommentoida, että ihan hyvä vaan, että jää ihmisiltä muutama kauppakeskusvisiitti väliin ja muutama euro tuhlaamatta. Mutta ei siinä paljon kulttuurikoti lohduta, jos maha halajaa halpaa lihapullaa!
JK. Lopulta ajoin sisään Järvenpään eteläisestä liittymästä, siitä kohti keskustaa, keskustassa jätin auton Rivolin parkkihalliin ja käpyttelin teelle ja sämpylälle Vanhan apteekin taloon, kauppa-kahvilaan, jossa voi vanhojen hirsiseinien sisällä juoda hyvää teetä ja lukea Maalaisunelmien uusinta numeroa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja Tian verantaa voi suositella lämpimästi muillekin niille nurkille eksyville. Tai löytäville.
19.2.2010
Millon tää tämmöseks meni?
Ilta vanhassa valkosipulintuoksuisessa italialaisravintolassa. Pari lasia viiniä, hyvää leipää ja pastaa (paljon parmesaania päälle).
Viereiseen pöytään istutetaan viiden noin viisikymppisen miehen seurue, ja äijät alkavat kovaan ääneen puhua... LAIHDUTTAMISESTA! Millon tää maailma on tämmöseksi mennyt, että raavaat miehet miettivät ravintolassa kaloreita ja hiilareita?
Luulin, että sitä piinaa tarvitsee kestää vain naisvaltaisten työpaikkojen kahvitunneilla, jossa kaikki vuorotellen kieltäytyvät kahvipullista vedoten Atkinssiin ja Zoneen ja Xtravaganzaan ja Paikkareihin ja veriryhmädieettiin jajajaja...
Viereiseen pöytään istutetaan viiden noin viisikymppisen miehen seurue, ja äijät alkavat kovaan ääneen puhua... LAIHDUTTAMISESTA! Millon tää maailma on tämmöseksi mennyt, että raavaat miehet miettivät ravintolassa kaloreita ja hiilareita?
Luulin, että sitä piinaa tarvitsee kestää vain naisvaltaisten työpaikkojen kahvitunneilla, jossa kaikki vuorotellen kieltäytyvät kahvipullista vedoten Atkinssiin ja Zoneen ja Xtravaganzaan ja Paikkareihin ja veriryhmädieettiin jajajaja...
15.2.2010
Kaunotar ja hirviö
Tanssitunnilla vedeltiin eilen hidasta valssia, ja tunsin itseni hetkellisesti ihan rinsessaksi!
Tanssi eri muodoissaan on ainoa ryhmäliikuntamuoto, jota siedän. Jumppaohjaajien kannustava ohjeistus (Vielä menee, tiukka tyttö, maksimisykkeellä!) kantautuu korviini ärsyttävänä simputuksena ja saa minusta esiin periaatteellisen vastustuksen. En varmaan tee! Ei mene enää yhtään toistoa!
Kyllähän tanssikuvioita hioessakin ohjeita satelee, mutta sitten kun tanssitaan, saa antaa musiikin viedä ja unohtaa muun. Jo nuo lyhyet prinsessahetket ovat riittävä syy käydä silloin tällöin veivaamassa lanteita musiikin tahtiin!
Tosin muitakin syitä liikunnan harrastamiseen lähipiiristä löytyy. Kuten eräs kamu asian tiivisti: "Pakko yrittää jotain treenata, ettei ala näyttää ihan Quasimodolta". Niih.
Tanssi eri muodoissaan on ainoa ryhmäliikuntamuoto, jota siedän. Jumppaohjaajien kannustava ohjeistus (Vielä menee, tiukka tyttö, maksimisykkeellä!) kantautuu korviini ärsyttävänä simputuksena ja saa minusta esiin periaatteellisen vastustuksen. En varmaan tee! Ei mene enää yhtään toistoa!
Kyllähän tanssikuvioita hioessakin ohjeita satelee, mutta sitten kun tanssitaan, saa antaa musiikin viedä ja unohtaa muun. Jo nuo lyhyet prinsessahetket ovat riittävä syy käydä silloin tällöin veivaamassa lanteita musiikin tahtiin!
Tosin muitakin syitä liikunnan harrastamiseen lähipiiristä löytyy. Kuten eräs kamu asian tiivisti: "Pakko yrittää jotain treenata, ettei ala näyttää ihan Quasimodolta". Niih.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
